Venäjän ja Ukrainan kiistoista johtuen maakaasun on loppunut Itä- ja Keski-Euroopassa suurilta osin. Lähes kaikki Itä-Euroopassa käytettävä verkostokaasu tulee Ukrainan kautta. Eteläisen Suomen kattava maakaasuverkosto saa kaasunsa luonnollisesti suoraan Venäjältä. Suomessa kaasuverkon omistaa ja jakelusta vastaa Gasum, josta venäläinen kaasumonopoli OAO Gazprom omistaa 25 %. Gasumilta on tiedotettu, että kaasunjakelu Suomessa keskeytyy vain mahdollisen teknisen vian vuoksi. Loogista, sillä tuskin Gazprom omia hyvin tuottavia liiketoimia haluaa vaikeuttaa ja lisäksi suomalaiset ovat tunnettuja hyvinä laskujen maksajina. Kaasukatkoksen sattuessa vaihtoehtoiset polttoaineet pystyvät korvaamaan kaasun useimmissa tapauksissa 3-4 kuukautta.
Myös suuri osa M-realin tuotantolaitoksista sijaitsee eteläisessä Suomessa. M-realin tehtaista kaasuverkon varrella ovat Joutseno, Kyröskoski ja Tako Tampereella. Huomioitavaa on myös, että Kyröskoskelle kaasuverkko on rakennettu lähes yksinomaan M-realin tarpeita varten. Näin oli myös Summassa. Stora Enson tehtaista maakaasuun tukeutuvat Imatra, Anjalankoski, Kotka ja Heinola. UPM:n tehtaista maakaasulla toimivia ovat Kaukas, Tervasaari ja Kymi. Muita maakaasua käyttäviä ovat esimerkiksi Myllykoski, Sonoco Karhulassa, Tervakoski ja Sunila. Tämän listan perusteella suurimpia halvasta ja toimitusvarmasta kaasusta hyötyjiä ovat M-real sekä sitä lähellä oleva Myllykoski Paper, mutta myös muille kaasu on merkittävä polttoaine.
Halvalla ja toimitusvarmalla maakaasulla saavutetaan kilpailuetua ja etenkin kaksi sateista kesää ovat jälleen tuoneet esille turpeen heikkoudet saatavuusongelmien muodossa. Turve on merkittävä polttoaine useissa suomen metsäteollisuuslaitoksissa. Milloinkahan Venäjä ryhtyy miettimään maakaasulle puutullien kaltaisia tulleja tai muita vientimaksuja Venäjälle suuntautuvien metsäteollisuusinvestointien toivosssa? Pystyisikö Pohjois-Suomen metsäteollisuus hyödyntämään Norjan öljykentiltä saatavaa kaasua kannattavasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti