tiistai 27. tammikuuta 2009

Ja viimeinen sammuttaa valot

Herätkää jo metsäteollisuudessa! Voittojen maksimointi on muuttunut tappioiden minimoinniksi eli käytännössä liiketoimintaa ei kannata pyörittää. Puusta ei siis kannata tehdä mitään -siis niitä tuotteita, joita on tehty vuosikymmeniä. Kannattavinta tässä tilanteessa on sulkea kaikki tuotantolaitokset.

Suuntaviivoja tähän kehitykseen näyttää huonekalujen sopimusvalmistaja Incap Furniture, joka lopettaa Kärsämäen ja Varpaisjärven tehtaat. Ainut jäljelle jäävä tehdas Haapavedellä jatkaa toistaiseksi. Puun kanssa tekemisissä olevilla yrityksillä näyttää olevan erittäin suuri työ edes nollatulokseen pääsemisessä.

Erikoista (vai onko?) tässä on se, että Kärsämäen tehdas on yhtiön nykyaikaisin tehdas. Se rakennettiin tulipalon jäljiltä kokonaan uusiksi vuonna 2002. Tehdas edustaa maailmalaajuisessa vertailussakin huipputeknikkaa. Tehdas on nk. oppikirjaesimerkki. Tuotantotalouden ammattilaiset ovat kehuneet tehtaan suunnittelua ja tehdasta on käytetty esimerkkinä alan oppilaitoksissa aina korkeakoulutasolle asti. Tehtaan ympärillä on tehty tutkimuksia ja useita lopputöitäkin eri korkeakouluille ja yliopistoille. Lopputöiden perusteella tehdas on "tulevaisuuden tehdas". Onko järkeä?

Virallinen syy kehitykseen on tietenkin taantumassa ja InCap Furnituren kohdalla tukeutuminen yhteen suureen asiakkaaseen, Ikeaan - huonekalualan Nokiaan, joka laittaa alihankkijat lujille. Kaikkien näiden syiden yläpuolella koko metsäteollisuudessa - niin paperi- kuin huonekaluteollisuudessakin - on tuotekehityksen kyvyttömyys. On keskitytty olemassaolevien tuotteiden kehittämiseen - uutta on keksitty vähän. Uuden tuotteen keksimiseen ei tarvita kallispalkkaista tekniikan tohtoria tai insinööriä: käytännön yksinkertaiset ideat eivät usein vaadi pitkää akateemista koulutusta. Ideoiden jalostaminen tuotteeksi vaatii jo hieman enemmän osaamista. Yritysten tuotekehitysosastot ovat pitkälle koulutettua väkeä täynnä. Tyhmää markkinoijaa ei arvosteta - se on vain kivi repussa kalliine palkkoineen. Monissa tapauksissa teknologia on, mutta ei markkinoita. Lopputulos on tällöin varmasti miinusmerkkinen.

Suomalainen teollisuus on perinteisesti ollut insinöörivetoista - markkinointi on unohdettu monissa yrityksissä lähes kokonaan. Teollinen muotoilu on kirosana, joka tuo vaan kustannuksia. Pari puhelinsoittoa ja saunailta ovat riittäneet. Nimet on pantu papereihin pikkutunneilla. Kannattaisi herätä. Teknologinen osaaminen olisi mahdollista vielä pelastaa.

maanantai 26. tammikuuta 2009

Smurfit-Stone - Amerikan Stromsdal

Amerikassa kaikki on suurempaa. Niin myös yritysten talousvaikeuksien mittakaava. Suuri amerikkalainen pakkaus- ja kartonkiyhtiö Smurfit-Stone on ilmoittanut ryhtyvänsä Chapter 11-menettelyyn. Käytännössä tämä tarkoittaa velkasaneerausta, jonka tavoitteena on välttää konkurssi. Käytännössä tämä tarkoittaa merkittävää toimintojen uudelleenorganisointia, kannattamattomien liiketoimintojen lopettamista ja viime kädessä suuria henkilöstövähennyksiä.

Smurfit-Stone on eräs maailman suurimmista pakkausten ja pakkauskartonkien valmistajista ja merkittävä keräyspaperin käyttäjä Pohjois-Amerikassa. Se työllistää yli 20 000 henkilöä. Smurfit-Stone on ensimmäinen suuri metsäteollisuusyritys, joka on ajautunut näin pahoihin vaikeuksiin. Yhtiö ilmoitti mahdollisesta konkurssista jo aiemmin tammikuussa, jolloin osakekurssi putosi 83%.

Smurfit-Stonen lehdistötiedotteen mukaan yhtiö odottaa merkittävää parannusta pääomarakenteeseen, joka tukee yhtiön kasvua ja kannattavuutta pitkällä aikavälillä. Toiminta kaikissa yhtiön tuotantolaitoksissa jatkuu toistaiseksi normaalisti. Yhtiön mukaan ongelmien syynä ovat vanhat velat sekä talouden taantumasta johtuva luottojen saannin vaikeutuminen.

Pienemmistä paperin- ja kartonginvalmistajista konkurssiin ovat ajautuneet esimerkiksi suomalainen Stromsdal, meksikolainen Durango SAB de C.V. ja saksalainen Scheufelen. Suomalaisiin pakkausalan toimijoihin Smurfit-Stonen vaikeuksilla on vähän merkitystä, koska niiden toiminta Pohjois-Amerikassa on vähäistä. Joka tapauksessa Smurfit-Stone ei varmasti jää viimeiseksi metsäteollisuusyritykseksi, joka kaatuu lähiaikoina.

maanantai 19. tammikuuta 2009

- 1200

8. päivänä maaliskuuta vuonna 2006 UPM ilmoitti lopettavansa Voikkaan paperitehtaan. Sen jälkeen on suljettu lukuisia tuotantolaitoksia. Metson reagointiaika metsäteollisuuden rakennemuutokseen oli lähes kolme vuotta. Se on pörssiyhtiölle luvattoman paljon. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Nyt tarvittaisiin tehokasta muutosjohtamista, johon metsäklusterin yrityksissä ei viimeiseen sataan vuoteen ole totuttu. Konsultti Pekka P. Rantala syyttää suomalaisten metsäyhtiöiden johtajia huonosta johtamisesta. Järkevää ja faktapohjaista analyysiä.

Näitä henkilöstövähennyksiä ei ole mahdollista laittaa ainoastaan taantuman piikkiin. Jopa 1200 hengen vähennystarve on suoraa seurausta metsäteollisuuden rakennemuutoksesta, jonka mukana metsäklusteri ei ole pysynyt "pehmeillä" keinoilla. Metso on samassa veneessä metsäyhtiöiden kanssa, joiden tuotekehitys ja innovaatiokyky ei ole pysynyt kehityksessä ja muutoksessa mukana.

Maailmassa on kaksi suurta paperikonevalmistajaa Metso ja Voith. Saa nähdä, miten Voith reagoi tilanteeseen ja onko siellä ennustettu paremmin. Mielenkiinto kohdistuu myös muihin alalla toimiviin suuriin toimijoihin, kuten Andritz ja Honeywell. Seuraavassa vaiheessa vähennykset alkavat tuntua alihankkijoissa. Kun korvaavaa tuotantoa ei ole mahdollista saada entiseltä toimialalta, on pakko alkaa keksinään uutta liiketoimintaa. Tuotekehitystä ja innovaatioita on tehtävä viimeistään silloin kun on pakko, muuten tulevaisuutta ei ole.

Hyvät selviytyvät, huonot kuolevat - yksinkertaista.

(Päivitetty 20.1.2009)

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Sinne meni integraatti

Botnia ilmoitti lopettavansa Kaskisten sellutehtaan maaliskuun loppuun mennessä. Muita vaihtoehtoja ei löydetty elinkaarensa lopussa olevan sellutehtaan jatkolle vaikeassa markkinatilanteessa. Ennen olisi saatettu odotella muutamia vuosia - ei enää. Jotakin on siis opittu.

Yhtä valoinen ei tilanne ole kestomurheyritys M-realissa. Botnian Kaskisten tehtaan vieressä samalla tontilla sijaitseva M-realin BCTMP tehdas (Bleached chemi-thermomechanical pulp) - nykyajan puuhiomo - on nauttinut integraatin eduista ja kustannusten jakamisesta sellutehtaan kanssa. Nyt nämä edut katoavat. Aikoinaan viimeiset erillään paperitehtaista sijainneet puuhiomotkin kaatuivat pitkiin kuljetusmatkoihin ja olemattomaan markkinahiokkeen kysyntään. Mielenkiintoisinta tilanteessa on se, että Kaskisten BCTMP laitos on M-realin uusin yksittäinen tuotantolaitos, valmistunut vasta vuonna 2005.

Kaskinen saattaisi olla hyvä paikka paperitehtaalle, mutta ei nykytilanteessa: sekä yleinen taloudellinen tilanne, metsäteollisuuden tila että M-realin omakin tila ovat huonoja. Jollakin aikavälillä M-realilta on odotettavissa tehostamistoimia muutenkin kuin lomautusten muodossa. Tähän asti M-real on ainoastaan myynyt tehtaitaan Sappille. Omille jäljelle jääneille tehtaillekin tullaan varmasti tekemään jotakin. Vaihtoehtoja tutkitaan tarkasti ja Kaskisten tehdas tarkastellaan varmasti suurennuslasin avulla.

Lama-aikana tehdään varmasti jossakin yrityksessä virhearvioita tulevaisuudesta, kun painetaan paniikkinappulaa liian voimakkaasti. Yksi asia on kuitenkin varmaa. Metsäteollisuuden leikkaukset eivät jää Botniaan. Seuraavassa on listattu uhanalaiset tehtaat:

* Stora Enso Varkaus: Vanha ja pieni sellutehdas, PK2 vanha ja ainakin uhattuna
* Stora Enso Kotka: vanha tehdasinfra, vaatii investointeja
* UPM-Kymmene Tervasaari: Sellutehdas lopetettu, vanhat koneet
* UPM Pietarsaaren paperikone: Miten tuotteet sopivat UPM:n tuotevalikoimaan?
* Myllykoski Paper: vanha tehdas, vaatisi investointeja (lähteekö Myllykoski kokonaan Suomesta?)
* Sunila: Jos myllykoskelta suljetaan tehdas, niin Sunilakin uhattuna
* M-real Kaskinen, Integraatin edut katoavat
* UPM:n Jämsän tehtaat (Periikö Kaipola tai Jämsänkoski tuotantoa jos Tervasaari lopetetaan?, muussa tapauksessa konelinjoja vaarassa myös Jämsässä)
* Sonoco, Karhula?
* M-real. Periaatteessa mitä tahansa voi tapahtua riippuen M-realin tilanteesta ja strategiasta

Löytyyköhän Stromsdalin tehtaalle jatkajaa? Ainakaan aikaisemmalla konseptilla tehdasta ei saa kannattavaksi. Rahoituksen saaminen on nykytilanteessa vaikeaa - "onnenonkijat" eivät pääse sotkemaan konkurssipesän myyntiä.

keskiviikko 7. tammikuuta 2009

Maakaasu ja metsäteollisuus

Venäjän ja Ukrainan kiistoista johtuen maakaasun on loppunut Itä- ja Keski-Euroopassa suurilta osin. Lähes kaikki Itä-Euroopassa käytettävä verkostokaasu tulee Ukrainan kautta. Eteläisen Suomen kattava maakaasuverkosto saa kaasunsa luonnollisesti suoraan Venäjältä. Suomessa kaasuverkon omistaa ja jakelusta vastaa Gasum, josta venäläinen kaasumonopoli OAO Gazprom omistaa 25 %. Gasumilta on tiedotettu, että kaasunjakelu Suomessa keskeytyy vain mahdollisen teknisen vian vuoksi. Loogista, sillä tuskin Gazprom omia hyvin tuottavia liiketoimia haluaa vaikeuttaa ja lisäksi suomalaiset ovat tunnettuja hyvinä laskujen maksajina. Kaasukatkoksen sattuessa vaihtoehtoiset polttoaineet pystyvät korvaamaan kaasun useimmissa tapauksissa 3-4 kuukautta.

Myös suuri osa M-realin tuotantolaitoksista sijaitsee eteläisessä Suomessa. M-realin tehtaista kaasuverkon varrella ovat Joutseno, Kyröskoski ja Tako Tampereella. Huomioitavaa on myös, että Kyröskoskelle kaasuverkko on rakennettu lähes yksinomaan M-realin tarpeita varten. Näin oli myös Summassa. Stora Enson tehtaista maakaasuun tukeutuvat Imatra, Anjalankoski, Kotka ja Heinola. UPM:n tehtaista maakaasulla toimivia ovat Kaukas, Tervasaari ja Kymi. Muita maakaasua käyttäviä ovat esimerkiksi Myllykoski, Sonoco Karhulassa, Tervakoski ja Sunila. Tämän listan perusteella suurimpia halvasta ja toimitusvarmasta kaasusta hyötyjiä ovat M-real sekä sitä lähellä oleva Myllykoski Paper, mutta myös muille kaasu on merkittävä polttoaine.

Halvalla ja toimitusvarmalla maakaasulla saavutetaan kilpailuetua ja etenkin kaksi sateista kesää ovat jälleen tuoneet esille turpeen heikkoudet saatavuusongelmien muodossa. Turve on merkittävä polttoaine useissa suomen metsäteollisuuslaitoksissa. Milloinkahan Venäjä ryhtyy miettimään maakaasulle puutullien kaltaisia tulleja tai muita vientimaksuja Venäjälle suuntautuvien metsäteollisuusinvestointien toivosssa? Pystyisikö Pohjois-Suomen metsäteollisuus hyödyntämään Norjan öljykentiltä saatavaa kaasua kannattavasti?