Herätkää jo metsäteollisuudessa! Voittojen maksimointi on muuttunut tappioiden minimoinniksi eli käytännössä liiketoimintaa ei kannata pyörittää. Puusta ei siis kannata tehdä mitään -siis niitä tuotteita, joita on tehty vuosikymmeniä. Kannattavinta tässä tilanteessa on sulkea kaikki tuotantolaitokset.
Suuntaviivoja tähän kehitykseen näyttää huonekalujen sopimusvalmistaja Incap Furniture, joka lopettaa Kärsämäen ja Varpaisjärven tehtaat. Ainut jäljelle jäävä tehdas Haapavedellä jatkaa toistaiseksi. Puun kanssa tekemisissä olevilla yrityksillä näyttää olevan erittäin suuri työ edes nollatulokseen pääsemisessä.
Erikoista (vai onko?) tässä on se, että Kärsämäen tehdas on yhtiön nykyaikaisin tehdas. Se rakennettiin tulipalon jäljiltä kokonaan uusiksi vuonna 2002. Tehdas edustaa maailmalaajuisessa vertailussakin huipputeknikkaa. Tehdas on nk. oppikirjaesimerkki. Tuotantotalouden ammattilaiset ovat kehuneet tehtaan suunnittelua ja tehdasta on käytetty esimerkkinä alan oppilaitoksissa aina korkeakoulutasolle asti. Tehtaan ympärillä on tehty tutkimuksia ja useita lopputöitäkin eri korkeakouluille ja yliopistoille. Lopputöiden perusteella tehdas on "tulevaisuuden tehdas". Onko järkeä?
Virallinen syy kehitykseen on tietenkin taantumassa ja InCap Furnituren kohdalla tukeutuminen yhteen suureen asiakkaaseen, Ikeaan - huonekalualan Nokiaan, joka laittaa alihankkijat lujille. Kaikkien näiden syiden yläpuolella koko metsäteollisuudessa - niin paperi- kuin huonekaluteollisuudessakin - on tuotekehityksen kyvyttömyys. On keskitytty olemassaolevien tuotteiden kehittämiseen - uutta on keksitty vähän. Uuden tuotteen keksimiseen ei tarvita kallispalkkaista tekniikan tohtoria tai insinööriä: käytännön yksinkertaiset ideat eivät usein vaadi pitkää akateemista koulutusta. Ideoiden jalostaminen tuotteeksi vaatii jo hieman enemmän osaamista. Yritysten tuotekehitysosastot ovat pitkälle koulutettua väkeä täynnä. Tyhmää markkinoijaa ei arvosteta - se on vain kivi repussa kalliine palkkoineen. Monissa tapauksissa teknologia on, mutta ei markkinoita. Lopputulos on tällöin varmasti miinusmerkkinen.
Suomalainen teollisuus on perinteisesti ollut insinöörivetoista - markkinointi on unohdettu monissa yrityksissä lähes kokonaan. Teollinen muotoilu on kirosana, joka tuo vaan kustannuksia. Pari puhelinsoittoa ja saunailta ovat riittäneet. Nimet on pantu papereihin pikkutunneilla. Kannattaisi herätä. Teknologinen osaaminen olisi mahdollista vielä pelastaa.
1 kommentti:
Vaikea on tehdä rahaa puusta tällä nykyisellä kustannusrakenteella. Suomessa on pysyviä kilpailuhaittoja Keski-Eurooppaan nähden. Suurin on valmiin tuotteen logistiikkakustannukset. Aikaisemmin tätä pystyttiin kompensoimaan sillä, että Suomessa oli saatavilla jalostusketjun alkupääntuotetta, eli puuta huomattavasti helpommin kuin Saksasta.
Nyt kun markkinat ovat muuttuneet, kuitu toimitetaan Etelä-Amerikasta Saksaan. Metsä-Botnian Kaskisten tehdas osoitti, että hakkeen rahtaaminen Suomeen ja jalostaminen selluksi ei ole kannattavaa, vaan hake pitää keittää jo lähtömaassaan, että logistiikkakustannukset pysyvät tarpeeksi pieninä.
Ihmettelen suuresti tätä biopolttoainehuumaa. Jos suomalaisesta sellutehtaasta halutaan saada biodieseliä, vaha on rahdattava jalostettavaksi toistaiseksi Porvooseen, jossa Neste Oil jalostaa sen dieseliksi. Mutta missä ne lähimmät sellutehtaat on Porvoosta? Kymi uusittiin juuri, ja onhan Kotkassa vanha StoraEnso. Mutta kaatuuko tämäkin logistiikkakustannuksiin? Mitä jos koko dieselin tekeminen puusta kaatuu siihen, että Porvoon Öljynjalostamo ei ole suoraan sellutehtaan putken päässä?
Lähetä kommentti