Käytännön ideat teoriaksi

Nykyajan paperimiehen osaaminen, ammattitaito ja koulutus ovat varmasti huomattavasti korkeammalla tasolla kuin nykyisiä tehtaita perustaneiden patruunoiden ja vuorineuvosten taidot. On selvää, että vuosia tai jopa vuosikymmeniä paperinvalmistuksen tai puunjalostuksen parissa työskennelleen henkilön ideakoriin on jäänyt toteuttamattomia ideoita puunjalostukseen liittyen. Vaikka useimmissa alalla toimivissa yrityksissä on toimiva aloitejärjestelmä, ei kaikkia ideoita ja aloitteita ole mahdollista ollut siirtää käytännön tasolle asti. Tähän on monia syitä: yrityksen strategiat, resurssit jne. Myös vaitiolovelvollisuus on estänyt työssä hankittujen tietojen siirtymistä yrityksen ulkopuolelle. Näin hyvät ideat ovat käyttämättä ja ne jäävät paperiammattilaisen ideakorin pohjalle. Nyt tarvittaisiin samanlaisia ennakkoluulottomia päätöksiä, mitä tehtiin 1800-/1900-lukujen vaihteessa paperiteollisuuden rantautuessa Suomeen.

Tilannetta ei auta se, että suurin osa teknologia-alan tuotekehitys- ja tutkimusrahoista ja projekteista on suunnattu pääosin ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon omaaville henkilöille. Suomesta puuttuu tehokas järjestelmä, jossa nykyisessä tilanteessa työttömiksi jäävät työntekijätason edustajat voisivat jalostaa tehokkaasti omaan käytännön kokemukseen ja osaamiseen perustuvia ideoita puunjalostuksen alalta. Teoriatietoa käytännöksi muuttavia hankkeita kyllä on, mutta entäs toisinpäin? Suljettavista paperitehtaista työttömiksi jäävät koulutetaan usein täysin uudelle alalle, jolloin paperitehtaassa hankittu osaaminen jää suurilta osin käyttämättä. Kädet nostetaan pystyyn ja vedotaan rakennemuutokseen.

Tuotteet kehittyvät ja yrityskenttä sekä toimintaympäristö muuttuvat. Yksi asia muutuvassa paperiteollisuudessa on toistaiseksi pysynyt muuttumattomana: Paperiliitto. Tällä hetkellä (kuten aina ennenkin) paperiliton pääasiallisena toimintamuotona näyttää olevan suurelta osin tehtaiden lakkauttamispäätösten vastustaminen. Paperiliiton virallisen kannan mukaan jokainen tehtaan sulkeminen on ollut "Täysin käsittämätön päätös." Sulkemisesta annetaan arvostelevia kommentteja julkisuuteen ja kun aikaa kuluu, mitään ei tapahdu - ainostaan kommentointi loppuu.

Paperiliiton tehtävä on ajaa liittoon kuuluvan jäsenen etuja. Kenellekään ei varmasti Suomessa ole tullut yllätyksenä maailmantalouden voimasuhteiden muutos ja paperiteollisuuden toimintaympäristön haasteellisuudet. Myöskään ajan puutteesta ei ole ollut kysymys. Kehitys tähän suuntaan on tapahtunut noin kymmenen vuoden aikana. Olisiko paperiliitossa syytä miettiä, millä muilla keinoilla he voisivat ajaa jäsenistönsä etuja? Yhteistoimintaa tarvitaan muutenkin kuin yt-neuvottelujen muodossa, mutta asenne on avainsana.