Serlaa sen olla pitää - lisää pehmopaperitehtaita kiitos!

Serlaa sen olla pitää ja Luonto kiittää luonnonystävää. Nämä kaksi markkinointilausetta ovat tuttuja suomalaiselle pehmopaperin kuluttajalle. Enemmän markkinointia ei Suomen markkinoilta juuri löydykään, sillä Suomessa on vain kaksi pehmopaperitehdasta: Mäntän paperitehdas (Metsä-Tissue) ja Nokian Paperi (Georgia Pacific). Näiden yhteinen pehmopaperikapasiteetti on noin 180 000 t/a. (Mäntässä valmistetaan myös tiivispapereita.) Lisäksi oululaisen SAH-KO Oy:n ja japanilaisen Shimizu Seisakujo-yhtiön yhteisyritys Shimizu Group Ltd valmistaa muiden valmistamista jumborullista hylsytöntä Ballbig wc-paperia. (Video valmistusprosessista)

Mahtuisiko Suomeen 1-2 pehmopaperitehdasta lisää? Tämä voisi olla perusteltua useastakin syystä: Venäjän elintason kohoamisen mukana kasvavat markkinat sijaitsevat vieressä ja esimerkiksi Ruotsista löytyy 8 pehmopaperitehdasta (yhteensä noin 320 000 t/a):

-Skåpafors (Bengtsfors)
-Klippan
-Katrinefors
-Pauliström
-Nyboholm
-Edet
-Jönköping
-Långa-Finess (Kisa)

Suhteessa markkinoiden kokoon Ruotsissa on suunnilleen yhtä paljon pehmopaperin tuotantokapasiteettia kuin Suomessa. Ruotsissa tuotantokapasiteetti on kuitenkin jakautunut useammalle yritykselle kuin Suomessa, mikä parantaa kilpailua. Lisäksi Ruotsissa toimii Metson pehmopaperikoneiden osaamiskeskus Karlstadissa.

Perusteellinen vilkaisu Prisman pehmopaperihyllyyn Suomessa kertoo seuraavaa: Valtaosa papereista on Metsä-Tissuen ja Nokian Paperin valmistamia. Kuitenkin esimerkiksi S-ryhmän omalla Rainbow-tuotemerkillä myytäviä pehmopapereita on valmistettu Suomen lisäksi sekä Saksassa että Ruotsissa.

Euroopassa suurimpia toimijoita alalla ovat SCA, Metsä Tissue, Georgia Pacific ja Kimberly Clark. Alalla on myös useita pienempiä valmistajia. Kenellä olisi kiinnostusta pehmopaperitehtaan perustamiseksi Suomeen? Pehmopaperitehtaan ei tarvitse olla läheskään niin massiivinen kuin muut paperi- ja kartonkitehtaat, joten tehtaan aloitusinvestointikin on pienempi. Pehmopaperin valmistuksessa ei tarvita aivan viimeisintä teknologiaa. Molempien suomalaistehtaiden uusimmat koneet ovat 1960-luvulta, tosin useaan kertaan modernisoituina. Käytettyjä pehmopaperikoneita ja laitteita on hyvin saatavilla.

Olisikohan Kajaanissa tai Haminassa edullisia teollisuustontteja tarjolla? Lopetettujen paperitehtaiden infrastruktuuria, kuten esimerkiksi jätevedenpuhdistamoa ja rakennuksia voisi käyttää hyödyksi, kunhan lopputuotteet eivät kilpaile tilojen nykyisten omistajien valmistamien tuotteiden kanssa. Toisaalta: Pehmopaperituotteiden logistiikka on haasteellista. Tuotteen huokoisuudesta ja suuresta tilantarpeesta johtuen suurenkin kuljetusyksikön tonnimäärä jää pieneksi. Tästä johtuen kovin monta sataa kilometriä ei tuotteita kannata kuljetella korkeista kuljetuskustannuksista johtuen.

Yksi vaihtoehto tässä tuotesegmentissä on kuivapaperitehdas, joita Suomessa ei ole vielä ainuttakaan. Lopputuote sijoittuu pehmopaperin ja kuitukankaan väliin, jolloin kaikissa yhteyksissä ei puhuta paperista. Kuivapaperin valmistuksessa ei käytetä vettä. Pääraaka-aineena käytetään rullasellua. Prosessissa sellukuitu puhalletaan kuivaviiran päälle airlaid-menetelmällä. Sen jälkeen kuitu sidotaan sideaineilla, kuivataan ja puristetaan. Lacell Oy on rakentamassa kuivapaperitehdasta Kausalan Niinimäen kylään. Tehtaan maksimituotantokapasiteetiksi on suunniteltu 7500 t/a. Olisiko tämän tyyppisiä tehtaita mahdollista rakentaa myös muualle Suomeen?