Paperia Kajaanista 1919-2008 - lyhyt historia

Kajaanin paperitehdas suljetaan lähipäivinä ja lähes 90-vuotinen paperinvalmistuksen historia Kajaanissa päättyy. Tehdas on koko olemassaoloajan sijainnut Tihisenniemellä. Metsäteollisuus laajemmassa mittakaavassa alkoi Kajaanissa vuonna 1907, jolloin saha aloitti toimintansa Kajaanin Puutavara Osakeyhtiö-nimellä. Vuonna 1909 käynnistyi sulfiittisellutehdas, joka toimi vuoteen 1982 saakka. Kajaanissa on valmistettu myös metsäkemian tuotteita sellutehtaan yhteydessä. Yrityksen nimi vaihtui Kajaani Oy:ksi vuonna 1945. Osa Yhtyneet Paperitehtaat Oy-konsernia tehtaasta tuli vuonna 1989 ja edelleen UPM-Kymmene Oyj:tä vuonna 1996.

Karlstads Mekaniska Verkstadin valmistama paperikone PK1 valmistui vuonna 1919 ja se oli toiminnassa vuoteen 1983. Koneen vuosituotanto oli noin 25 000 t. 1980-luvun puolivälissä kone myytiin Kiinaan, ilmeisesti Qingdao-nimiseen kaupunkiin. Olisikin mielenkiintoista tietää, vieläkö kone on Kiinassa toiminnassa.

Kajaanissa on lähes 90 vuoden aikana valmistettu monenlaista paperia. Pääasiassa sanomalehtipaperia ja superkalanteroitua päällystämätöntä aikakauslehtipaperia, mutta myös esimerkiksi kirja- ja tapettipapereita. Suurin osa näistä on valmistettu tehtaan nykyisillä koneilla eli PK2, PK3 ja PK4. PK2 (Valmet) aloitti tuotantonsa vuonna 1963 allround-koneena. Sittemmin koneen tuotteeksi on vakiintunut SC-aikakauslehtipaperi. PK3 (Valmet) valmistui kesällä 1971 sanomalehtipaperikoneeksi ja on sittemmin muutettu valmistamaan sanomalehtipaperin erikoislaatuja. Koneella on valmistettu myös luettelopapereita. PK4 (Valmet) valmistui yhtiön 75-juhlien yhteydessä vuonna 1982 (linkki videoon, YLE Elävä Arkisto). Kone on alusta saakka valmistanut sanomalehtipaperia ja se on eräs suurimmista paperikoneista Suomessa.

Kuvia (kaleva.plus)

Kajaanin paperi on jo vuosikymmeniä ollut tunnettu korkeasta laadustaan ja tuotekehitykseen on panostettu tehtaalla vahvasti. Viimeisimpänä tuotekehityksen tuloksena oli paperin valmistaminen männystä vuonna 2007 asennettua koelinjaa käyttäen. Kokeilusta saadut tulokset ovat myönteisiä.

Kuitenkaan myönteiset tuotekehitystulokset eivät pelastaneet tehdasta. Pääasiallisena syynä tehtaan sulkemiseen oli paljon energiaa kuluttava massanvalmistus. Kajaanin paperi ei myöskään ole tarpeeksi pitkälle jalostettua varsinkin kun se valmistetaan kaukana pääasiakkaista - Keski-Euroopan suurista lehtitaloista, jolloin myös kuljetuskustannukset ovat merkittävässä osassa. Tehdas on myös harvoja sanomalehtipaperitehtaita Euroopassa, joka käyttää neitseellistä kuitua paperin valmistuksessa. Jalostusasteeltaan ja hinnaltaan alhainen sanomalehtipaperi on järkevää valmistaa kierrätyskuidusta. Kajaanin koneet olisi teknisesti ollut mahdollista muuttaa valmistamaan myös muita paperilaatuja, mutta ylitarjonta on alalla suuri ongelma ja muutostyö ei olisi ollut taloudellisesti kannattavaa.

Tervasaari ei kestä laman yli. Varkaus samalla tiellä?

Tehtaiden sulkemiset eivät lopu Kajaaniin ja Kaskisiin. Hieman kerätään happea keuhkoihin ja sitten taas puhalletaan. Talouselämä on listannut tehtaita, joihin rakennemuutos kohdistuu seuraavassa vaiheessa. Lehti tukeutuu analyyseissään professori Hannu Törmään ja professori Risto Seppälään.

Melko varmaa on, että Tervasaaren paperitehdas ei kestä laman yli. Tehtaalla on kolme käytössä olevaa keskikokoista paperikonetta. Päätuote on tarran taustapaperi eli release-paperi. Lisäksi yhdellä koneella valmistetaan kirjekuori- ja MG-paperia. MG-paperi ei kuulu UPM:n keihäänkärkituotteisiin ja onkin pääasiassa jäänne vanhasta. Tehtaan koneet ovat melko pieniä ja vanhoja. Uusin kone on vuodelta 1996 ja se on reilu 7-metrinen. Muut ovat noin 5-metrisiä. Muutenkin tehdasinfra on osittain pahasti vanhentunutta. Koneiden määrään verrattuna tehdas on UPM:n mittakaavassa varsin pieni - tuotantokapsiteetti noin 350 000 t vuodessa, vaikka tuotteet ovatkin osittain erikoistuotteita.

"Lopputuotteen ohella avainasemassa ovat massanvalmistuksen energiatehokkuus ja lopputuotetta valmistavan paperikoneen leveys"

Suurikaan paperikone ei yksin jaksa kannatella koko tehdasta, varsinkaan kun Tervasaaressa sellu joudutaan tuomaan muualta sellutehtaan sulkemisen jälkeen. Integraatin hyödyt katoavat. Tehokkuusvertailussa koneiden trimmileveys on myös merkittävä tekijä tehokkuusvertailussa - 5 metristä konetta ei voi enää kutsua isoksi koneeksi, muuta kuin tiettyjen erikoispapereiden valmistuksessa. Massanvalmistuksen tehokkuus on avainasemassa, kun tehtaita vertaillaan yrityksen sisällä. Tämä nähtiin jo Kajaanissa. Vaikka siellä on verrattaen suuret ja modernit koneet, eivät ne riitä kannattelemaan tehdasta kannattavuusrajan yläpuolella, massanvalmistuksen ollessa epätaloudellista. Sisä-Suomen tehtaita rasittavat lisäksi korkeahkot kuljetuskustannukset. Vaikka Tervasaareen on investoitu, ovat investoinnit olleet pienehköjä ja suuri osa niistäkin on kohdistunut suljettavalle sellutehtaalle.

Tervasaaren yhtälö muistuttaa hyvin paljon Varkautta. Pieni sellutehdas ja vanhahkot keskikokoiset paperikoneet. Vähän suuria investointeja. Sijainti sisä-Suomessa. Yksi paperikone lakkautettu ja kartonkikone sulkeutuu jouluksi. Varkaus on integraatti, mutta ei suuri. Noudattaako Stora Enso samanlaista strategiaa? Toisaalta: Stora Ensolla ei ole Metsä-Botnian kaltaista selluomistusta. Varkaudessa on lisäksi saha - sahojen kannattavuus on yleisesti heikko. Yhtälö ei ole kunnossa.

Tulosvaroitus

UPM:ltä tuli aamulla tulosvaroitus. Henkilöstölle on luvassa lomautuksia, mutta irtisanomisia ei tässä vaiheessa ole tiedossa. Ei varmaan yllätä ketään. Ainoastaan tulosvaroituksen ajoitus hieman yllätti. Onkohan UPM:ssä oikeasti uskottu näinkin pitkään, että markkinat vetävät odotetusti? Ainakaan UPM Kymin tehtaanjohtajalle Yngve Lindströmille tulosvaroitus ei tullut yllätyksenä Kouvolan Sanomien mukaan. Toisaalta pörssiyhtiö ei pysty viikoittain muuttamaan ennustustaan uskottavuussyistä, vaikka nykyisessä tilanteessa ehkä pitäisi olla nopea ja mukautua tilanteeseen mahdollisimman nopeasti.

Myös Savon Sellu antoi lomautusvaroituksen. Yhtiö ilmoittaa lomauttavansa henkilöstönsä ensimmäisen vuosineljänneksen aikana enintään kuudeksi viikoksi. Syksyn aikana tehdas on lisäksi seisonut noin 10 päivää kuukaudessa. Varmaan myös Pankaboardilta voi pikku hiljaa odotella samankaltaisia uutisia.

Oikeastaan kaikilta muiltakin metsäyhtiöiltä odotellaan samansuuntaisia tai vielä karumpia tiedotteita. Niitä varmasti tulee. Miksi Myllykoski on ollut hiljaa näin pitkään? Viimeksi on tiedotettu marraskuun puolivälissä 35 000 t tuotannon rajoituksista loppuvuoden aikana ja siitähän tilanne on muuttunut jo radikaalisti. Sieltä varmasti kuullaan ja tuskin kovin hyviä uutisia. Nykytilanteessa se yritys luonnollisesti pärjää, jolla on suuri kassa tai rahoitus muuten kunnossa.

Savon kartonki - osa II

Eilen meni konkurssiin Stromsdal ja tänään Sorsasalossa toimiva flutingtehdas Savon Sellun emoyhtiö Poweflute antaa tulosvaroituksen ja peruuttaa lisäosingon. Osinkoon varattu raha käytetään Scheufelenin paperitehtaan konkurssipesän ostamiseen. Hankkeen rahoitus on osoittautunut haasteelliseksi finanssikriisistä johtuen. Kaupan toteutuminen hidastuu, mutta Powerflute uskoo kuitenkin ostavansa Scheufelenin 20-40 miljoonalla eurolla. Scheufelenissä jännitetään, kuten jännitettiin myös Stromsdalissa. Toivottavasti rahoitus saadaan kuntoon ja Scheufelenissä vältytään Stromsdalin kohtalolta. Tehdas sijaitsee onneksi lähellä markkinoita.

Tämä tilanne vähentää Stromsdalin jatkomahdollisuuksia entisestään. Savon Sellun takana oleva Powerflute on eräs harvoja yrityksiä, joka olisi saattanut olla edes vähän kiinnostunut Stromsdalin tuotantolaitoksista. Harvassa ovat Stromsdalista kiinnostuneet tahot.

Stromsdal konkurssiin.

Katso blogiteksti 13. lokakuuta 2008: Juankoski here I come.

Pitkään vaikeuksissa olleen Stromsdalin vaihtoehdot toiminnan jatkamisesta loppuivat ja yhtiö ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin 27.11.2008. Tämä on pitkään aikaan ensimmäinen pörssiyhtiön konkurssi Suomessa ja ensimmäinen kemiallista metsäteollisuutta harjoittaneen yhtiön konkurssi sitten Vääräkosken Pahvin kaatumisen vuonna 1998. Nykyiset rahoittajat eivät ole valmiita jatkamaan yhtiön rahoitusta ja nykyisessä rahoitusmarkkinoiden tilanteessa muu rahoituksen järjestäminen on mahdotonta. Yhtiön omistajaksi aiesopimuksella tulossa ollut Primaca Partners on vetäytynyt hankkeesta.

Yhtiön ongelmien perustana on auttamattomasti vanhentunut kartonkitehdas Juankoskella, joka olisi kaivannut huomattavia investointeja, todennäköisesti jopa uuden kartonkikoneen. Saa nähdä, onko kukaan kiinnostunut Stromsdalin tuotantolaitoksesta, vai päätyykö kartonkitehdas kartingradaksi, kunhan konkurssipesä on ensin realisoinut myytävissä olevat koneet.

Jos jatkajaa tehtaan toiminnoille pitäisi veikata, tulee jälleen ensimmäisenä mieleen Dermot Smurfit. Smurfitilla on Suomessa jo Pankakosken kartonkitehdas, Pankaboard ja Savon Sellu, jonka omistaja Powerflute hankki omistukseensa myös äskettäin konkurssiin menneen Scheufelenin paperitehtaan Saksassa. Toisaalta - Pankaboard ja Stromsdal ovat olleet kilpailijoita, joten Stromsdalin kaatuminen parantaa Pankaboardin menestymisen mahdollisuuksia ja onko Smurfitillakaan enää pelimerkkejä? Yhtenä vaihtoehtona voisi olla myös venäläinen omistaja, mutta melko epätodennäköiseltä juankoskelaisen metsäteollisuuden tulevaisuus näyttää tällä hetkellä.

Tehtaan historia juontaa järvimalmiruukin perustamiseen vuoteen 1746. Puunjalostus alkoi vuonna 1907 puuhiomon perustamisella ja kartonkitehdas käynnistyi vuonna 1913. Kymin osakeyhtiö tuli tehtaan omistajaksi vuonna 1915. Nykyinen Stromsdal Oyj on perustettu 1980-luvun lopussa, jolloin Kymiyhtiö luopui tehtaan omistuksesta ja perustettu yhtiö listattiin pörssiin. Yhtiö on ollut taloudellisissa vaikeuksissa jo useita vuosia.

Kauppa Stromsdalin osakkeella keskeytetty

Kauppa Stromsdalin osakkeella on keskeytetty Helsingin pörssissä. Aiemmin Primaca Partnersin on kerrottu olevan Stromsdaliin liittyvien yritysjärjestelyjen takana.

Vaihtoehdot lienevät yritysjärjestely tai Stromsdalin ajautuminen konkurssiin.

paperikone.blogspot.com seuraa tilannetta.

Valmet Paper Machinery

Metso Oyj:n pääliiketoimintaryhmät ovat kiven- ja mineraalinkäsittelyjärjestelmiä sekä metallin kierrätysratkaisuja toimittava Metso Minerals ja paperiteknologiapuoli Metso Paper. Useat yritystä seuraavat tahot ovat jo pitkään olleet jakamassa Metsoa näihin päätoimialoihin. Idea on erittäin hyvä, yritysten kehityksen kannalta. Toisaalta - mitä vahvasti paperiteollisuuteen tukeutuvalle, mutta myös muille toimialoille automaatiota toimittavalle Metso Automationille tapahtuisi? Metso Paperin laajentumiskortit suurilla yritysostoilla alkaa olla käytetty Mitsubishin paperiteknologia-kaupan jälkeen.

Heat & Power-liiketoiminta päätettiin jo yhdistää Wärtsilä Biopowerin kanssa MW Power-yhtiöksi ja Panelboard myytiin Dieffenbacherille. Metso haluaisi varmasti eroon myös Uudenkaupungin autotehtaasta, mutta nykyisessä autoteollisuuden tilanteessa uuden omistajan löytäminen ei ole kovin helposti mahdollista. Joka tapauksessa Valmet Automotive on oikealla tiellä sähköautojen valmistajaksi Fisker-sopimuksellaan. Valmet Automotive on oikeastaan vain Metson omistama ulkopuolinen liiketoiminta. Tästä kertoo sekin, että sen tietojen löytäminen Metson www-sivuilta on vähintäänkin haasteellista.

Toinen Valmet-nimeä käyttävä Metson osa on kiinalainen Valmet-Xian, jonka enemmistön Metso Paper äskettäin hankki haltuunsa. Toistaiseksi nimi Valmet-Xian on edelleen käytössä, mutta on oletettavaa, että siitä muodostuu osa Metso Paperia lähitulevaisuudessa ja Valmet-nimi poistuu.

Niin tai näin - Valmet on edelleen kova sana paperikoneiden tuotemerkkinä, eikä siitä kannattaisi lopullisesti ja kokonaan luopua. Valmet olisi luonteva paperiteknologian tuotemerkkinä ja yrityksen nimenäkin tunnettu. Valmet-tuotemerkin omistaa metsäkoneita valmistava Komatsu Forest, mutta toisaalta Valmet Paper Machinery on eri juttu. Tämä taitaakin olla ainoita nimiasiaa vaikeuttavia ongelmia. Metso Minerals saattaisi olla järkevää pitää nimenä ennallan. Metso Mineralsin katon alla on useita tuotemerkkejä, jotka edustavat parhaiten omaa tuotesegmenttiään ja Metso Minerals taas on tavallaan nämä merkit yhteen kokoava katto-organisaatio.

Käytännön ideat teoriaksi

Nykyajan paperimiehen osaaminen, ammattitaito ja koulutus ovat varmasti huomattavasti korkeammalla tasolla kuin nykyisiä tehtaita perustaneiden patruunoiden ja vuorineuvosten taidot. On selvää, että vuosia tai jopa vuosikymmeniä paperinvalmistuksen tai puunjalostuksen parissa työskennelleen henkilön ideakoriin on jäänyt toteuttamattomia ideoita puunjalostukseen liittyen. Vaikka useimmissa alalla toimivissa yrityksissä on toimiva aloitejärjestelmä, ei kaikkia ideoita ja aloitteita ole mahdollista ollut siirtää käytännön tasolle asti. Tähän on monia syitä: yrityksen strategiat, resurssit jne. Myös vaitiolovelvollisuus on estänyt työssä hankittujen tietojen siirtymistä yrityksen ulkopuolelle. Näin hyvät ideat ovat käyttämättä ja ne jäävät paperiammattilaisen ideakorin pohjalle. Nyt tarvittaisiin samanlaisia ennakkoluulottomia päätöksiä, mitä tehtiin 1800-/1900-lukujen vaihteessa paperiteollisuuden rantautuessa Suomeen.

Tilannetta ei auta se, että suurin osa teknologia-alan tuotekehitys- ja tutkimusrahoista ja projekteista on suunnattu pääosin ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon omaaville henkilöille. Suomesta puuttuu tehokas järjestelmä, jossa nykyisessä tilanteessa työttömiksi jäävät työntekijätason edustajat voisivat jalostaa tehokkaasti omaan käytännön kokemukseen ja osaamiseen perustuvia ideoita puunjalostuksen alalta. Teoriatietoa käytännöksi muuttavia hankkeita kyllä on, mutta entäs toisinpäin? Suljettavista paperitehtaista työttömiksi jäävät koulutetaan usein täysin uudelle alalle, jolloin paperitehtaassa hankittu osaaminen jää suurilta osin käyttämättä. Kädet nostetaan pystyyn ja vedotaan rakennemuutokseen.

Tuotteet kehittyvät ja yrityskenttä sekä toimintaympäristö muuttuvat. Yksi asia muutuvassa paperiteollisuudessa on toistaiseksi pysynyt muuttumattomana: Paperiliitto. Tällä hetkellä (kuten aina ennenkin) paperiliton pääasiallisena toimintamuotona näyttää olevan suurelta osin tehtaiden lakkauttamispäätösten vastustaminen. Paperiliiton virallisen kannan mukaan jokainen tehtaan sulkeminen on ollut "Täysin käsittämätön päätös." Sulkemisesta annetaan arvostelevia kommentteja julkisuuteen ja kun aikaa kuluu, mitään ei tapahdu - ainostaan kommentointi loppuu.

Paperiliiton tehtävä on ajaa liittoon kuuluvan jäsenen etuja. Kenellekään ei varmasti Suomessa ole tullut yllätyksenä maailmantalouden voimasuhteiden muutos ja paperiteollisuuden toimintaympäristön haasteellisuudet. Myöskään ajan puutteesta ei ole ollut kysymys. Kehitys tähän suuntaan on tapahtunut noin kymmenen vuoden aikana. Olisiko paperiliitossa syytä miettiä, millä muilla keinoilla he voisivat ajaa jäsenistönsä etuja? Yhteistoimintaa tarvitaan muutenkin kuin yt-neuvottelujen muodossa, mutta asenne on avainsana.

Paperin tuotantokapasiteettiä suljettu Suomessa jo yli 5 miljoonaa tonnia

(Päivitetty 23.04.2015, Lohjan paperitehdas, PK2)

2000-luvulla Suomeen ei ole rakennettu uusia paperikoneita. Viimeisimmät kokonaan uudet paperikoneet rakennettiin Suomeen vuosina 1996-1998 Näitä ovat Kirkniemi PK3 (1996), Tervasaari PK8 (1996), Oulu PK7 (1997) ja Rauma PK4 (1998). Vanhaa kapasiteettia on sen sijaan suljettu runsaasti.

Alla olevassa luettelossa on listattu 2000-luvulla suljettu tai suljettavaksi ilmoitettu paperi- ja kartonkikonekapasiteetti Suomessa. Määrään ei ole laskettu koneuusintojen vuoksi purettuja koneita, mikäli tilalle on rakennettu käytännössä uusi kone. Kokonaiskapasiteetti ei kuitenkaan ole laskenut samassa suhteessa suljettujen linjojen kanssa, koska jäljelle jäänyttä kapasiteettia on uusittu tuottavammaksi.

Merkittävimpiä kapasiteetin sulkemisia ovat Voikkaan, Summan, Kajaanin, Kankaan ja Myllykosken paperitehtaiden sulkemiset. Huomioitavaa kaikkien näiden tehtaiden kohdalla on, että osassa tehtaista on suljettu osana kokonaisuutta ainakin joku verrattaen moderni paperikone. Moderni paperikone ei kuitenkaan pysty toimimaan kannattavasti yksin, vaan sen ympärille tarvitaan kustannusrakenteeltaan toimiva tehdasinfrastruktuuri ja toimintaympäristö. Vastaavanlaiset koneet osana jotakin toista paperitehdasta ovat hyvinkin kannattavia. Osittain tästä johtuen metsäyhtiöt romuttavat mielellään suljetun kapasiteetin siltä osin, kun eivät sitä pysty käyttämään varaosina muilla tehtaillaan.

Paperikoneet (tehdas - kone - sulkemisvuosi - kapasiteetti - tuote):

1. Anjalan paperitehdas, Paperikone PK1, 2008, 120 000 t/a, MFS-paperi
   
2. Varkauden paperitehdas, Paperikone PK1, 2006, 95 000 t/a, hienopaperi
3. Voikkaan paperitehdas, Paperikone PK16, 2002, 75 000 t/a, MFS-paperi
   
4. Voikkaan paperitehdas, Paperikone PK17, 2004, 100 000 t/a, MFS-paperi
   
5. Voikkaan paperitehdas, Paperikone PK11, 2006, 150 000 t/a, MFC-paperi
   
6. Voikkaan paperitehdas, Paperikone PK18, 2006, 250 000 t/a, LWC-paperi
   
7. Summan paperitehdas, Paperikone PK1, 2003, 120 000 t/a, sanomalehtipaperi
   
8. Summan paperitehdas, Paperikone PK2, 2008, 200 000 t/a, MF-paperi
   
9. Summan paperitehdas, Paperikone PK3, 2008, 240 000 t/a, kirjapaperi
   
10. Kajaanin paperitehdas, Paperikone PK2, 2008, 170 000 t/a, SC-paperi
    
11. Kajaanin paperitehdas, Paperikone PK3, 2008, 245 000 t/a, MFS-paperi
    
12. Kajaanin paperitehdas, Paperikone PK4, 2008, 225 000 t/a, sanomalehtipaperi
    
13. Kymin paperitehdas, Paperikone PK7, 2006, 150 000 t/a, hienopaperi
    
14. Kuusaansaaren paperitehdas, Paperikone PK1, 2005, 10 000 t/a, MG-paperi
    
15. Kuusaansaaren paperitehdas, Paperikone PK2, 2005, 10 000 t/a, MG-paperi
    
16. Myllykosken paperitehdas, Paperikone PK5, 2002, 70 000 t/a, SC-paperi
17. Myllykosken paperitehdas, Paperikone PK4, 2011, 230 000 t/a, MWC-paperi
18. Myllykosken paperitehdas, Paperikone PK6, 2011, 150 000 t/a, SC-paperi
19. Myllykosken paperitehdas, Paperikone PK7, 2011, 220 000 t/a, SC-paperi
20. Tervasaaren paperitehdas, Paperikone PK6, 2007, 118 000 t/a, säkkipaperi
    
21. Kankaan paperitehdas, Paperikone PK2, 2008, 100 000 t/a, päällystetty aikakauslehtipaperi
22. Nokian paperitehdas, Paperikone PK8, 2008, 25 000 t/a, pehmopaperi
23. Kaukopään paperitehdas, Paperikone PK8, 2010, 215 000 t/a, päällystetty toimistopaperi
    
24. Kankaan paperitehdas, Paperikone PK4, 2010, 210 000 t/a, päällystetty hienopaperi
    
25. Tervakosken paperitehdas, Paperikone PK4, 2010, 5700 t/a, savukepaperi
    
26. Varkauden paperitehdas, Paperikone PK2, 2010, 95 000 t/a, luettelo- ja sanomalehtipaperi
    
27. Varkauden paperitehdas, Paperikone PK4, 2010, 195 000 t/a, sanomalehtipaperi
28. Simpeleen paperitehdas, Paperikone PK1, 2010, 55 000 t/a, joustopakkaus- ja etikettipaperi
29. Mäntän paperitehdas, Paperikone PK5, 2011, 7300 t/a, tiivispaperi
30. Äänekosken paperitehdas, Paperikone PK2, 2012, 200 000 t/a, hienopaperi
31. Rauman paperitehdas, Paperikone PK3, 2013, 250 000 t/a, SC-paperi
32. Veitsiluodon paperitehdas, Paperikone PK1, 2014, 190 000 t/a, MWC-paperi
33. Lohjan paperitehdas, Paperikone PK1, 2015, 30 000 t/a, irroke- ja erikoispaperit
34. Jämsänkosken paperitehdas, Paperikone PK5, 2015,  270 000 t/a, SC-paperi
35. Kaukaan paperitehdas, Paperikone PK2, 2015, 225 000 t/a, LWC-paperi
36. Kauttuan paperitehdas, Paperikone PK4, 2015, 10 000 t/a, maalarinteipin pohjapaperi
37. Lohjan paperitehdas, Paperikone PK2 40 000 t/a, irroke- ja erikoispaperit

Suljettu paperikonekapasiteeetti yhteensä: 4 906 000 t/a

Lisäksi 90-luvulla on suljettu useita pieniä koneita, kuten esimerkiksi kahden paperikoneen Hovinsaaren paperitehdas Kotkassa vuonna 1999. 90-luvulla suljetut paperikoneet olivat pieniä koneita.

Kartonkikoneet:

1. Takon kartonkitehdas, Kartonkikone KK2, 2007, 70 000 t/a, 3-kerrostaivekartonki
   
2. Varkauden kartonkitehdas, Kartonkikone KK5, 2008, 90 000 t/a, hylsykartonki

Suljettu kartonkikapasiteetti yhteensä: 160 000 t/a

Lisäksi vuonna 1998 on suljettu pieni Vääräkosken kartonkitehdas (1 kone, 4000 t/a).

Paperi+kartonki yhteensä: 5 066 000 t/a

(Päivitetty 23.04.2015, Lohjan paperitehdas, PK2)

Putin ja puutullit

Päättikö Putin antaa joululahjan lykkäämällä puutulleja 9-12 kuukautta? Jonkun mielestä saattaa kuulostaa lupaavalta, mutta oikeastaan tästä lykkäyksestä ei ole mitään hyötyä muille kuin venäläisille metsänomistajille ja ehkä myös Venäjältä puuta kuljettaville kuljetusliikkeille.

Puutullien lykkämisen perimmäinen syy on maailmantalouden taantuma, joka on lykännyt monia suunniteltuja investointeja - niiden joukossa myös investoinnit Venäjän metsäteollisuuteen. Koska investointeja ei tule, yrittää Putin pelastaa sen, mitä pelastettavissa on eli myymällä kuitupuuta suomalaisille tehtaille.

Vaikka venäläinen puu on halvempaa ja metsäyhtiöt hyötyvätkin hieman puutullien lykkäämisestä, on puutulleilla loppupeleissä vähän merkitystä. Suurempana metsäteollisuutta jarruttavana tekijänä ovat ylikapasiteetti ja maailmantalouden alavire.

Yksi asia on kuitenkin varmaa: Venäläistä puuta jalostetaan jatkossa Venäjällä. Siellä ovat kasvavat markkinat ja hyvät raaka-ainevarat ja mahdollisesti myös Suomea alhaisemmat valmistuskustannukset. Myös suomalaisten metsäyhtiöiden kannattaisi olla tässä pelissä aktiivisesti mukana. Usein hyvänä vaihtoehtona on olemassa olevan kapasiteetin ja verkoston hankkiminen, laajentaminen ja virittäminen. Toiminta Venäjällä on hieman erilaista kuin monissa muissa maissa, mutta oikein toteutettuna se on kannattavaa ja tuottavaa sielläkin.

Integraatti on integraatti, mutta...

Metsä-Botnia suunnittelee Kaskisten sellutehtaan määräaikaista tai pysyvää sulkemista vuoden 2009 aikana. Mahdollisesta pysyvästä sulkemisesta alkaa Kaskisten metsäteollisuuden lähtölaskenta. Samalla tehdasalueella toimii myös M-realin BCTMP-massatehdas, joka valmistui vuonna 2005 (investointi 180 meur).

Kaikkien Metsä-Botnian Suomen tehtaiden toiminta perustuu pitkälle integraatti-ajatteluun, jossa samalla tehdasalueella tai välittömässä läheisyydessä toimii omistajakonsernien (UPM ja M-real) muuta teollisuutta jakamassa kustannuksia. M-realilla on ollut vastaava BCTMP-tehdas Joutsenossa vuodesta 2001. Fray Bentosin sellutehdas taas on itsessään tarpeeksi suuri ja kustannusrakenne erilainen (=alhaisempi), joten kumppania ei välttämättä tarvita.

M-realin investointistrategia on outo: rakennetaan paperi- tai kartonkitehtaan massaosasto erilleen varsinaisista tehtaista ja vielä osittain ulkopuolisen kumppanin omistaman tehtaan yhteyteen. Osin tämä on jouduttu toteuttamaan pakon edessä, kun ahtaat teollisuustontit eivät enää ole riittäneet uusille suuremmille tuotantolaitoksille. Huonona esimerkkinä massaosaston toimimisesta erillään oli äskettäin suljettu Lielahden massatehdas, joka toimi käytännössä Takon kartonkitehtaan massaosastona ja suljettiin kannattamattomana. Nyt massan Takolle toimittaaa Joutsenon tehdas.

Jälleen palataan M-realin perusongelmaan: vanha tehdasinfrastruktuuri (koneiden leveys, tehdasrakennukset, tontit jne), joka ei mahdollista nykyiset vaatimukset täyttävää tuotantoa. Takon osalta tehdastontin ahtauden kanssa on painiskeltu jo ainakin 60-luvulta saakka. Olisiko nyt järkevä muuttaa suuntaa ja rakentaa massaosastojen kaveriksi myös tehokas paperi- tai kartonkikone, jolloin vanhoja voitaisiin sulkea? Loputtomiin ei voi säästää - on myös investoitava.

Pieni on innovaatiota

Kannattaa olla pieni, vanhentunut ja heikosti kannattava kartonkitehdas: Jälleen Stromsdalin jatkolle näkyy vihreää valoa. Omistajaksi on tulossa Primaca Partners, jonka päämääränä on "sekä yksittäisten kotimaisten yritysten menestyminen että omistajien taloudellisten tavoitteiden toteutuminen". Primaca Partners omistaa esimerkiksi Kajaanin Otanmäessä rautatiekalustoa valmistavan Transtech-konepajayrityksen.

Sama pienen ja heikon tehtaan periaate on toiminut myös Smurfitin hankkiessa Pankakosken kartonkitehtaan Stora Ensolta ja Savon Sellun M-realilta. Usein näitä tehtaita veikkailtiin suljettaviksi ennen Voikkaata, Summaa tai Kajaania, jotka kaikki olivat suurehkoja tai keskisuuria tehtaita. Työntekijän kannalta on siten parempi olla pienen, yhden tehtaan yrityksen palveluksessa, kuin suuren globaalin toimijan pelinappulana. Samaa toivovat varmasti myös tehdaspaikkakunnat, joille yritykset maksavat veronsa.

Myös innovaatioiden kehittymisen kannalta pienemmät yritykset voivat olla parempia: on keksittävä menestymisen resepti olemassa olevalle tehtaalle, kun ei ole mahdollisuutta perustaa "helpon rahan" perässä tehtaita esim. ulkomaille. Moni suuri suomalainen metsäteollisuuskonserni on sortunut vuolemaan helppoa rahaa esim. Kiinassa ja Etelä-Amerikassa. Tällöin uusien tuotteiden ja ideoiden kehitys hidastuu, kun keskitytään rahan tekemiseen vain jo hyväksi havaituilla menetelmillä. Tästä ajattelutavasta yhtenä esimerkkinä on yrityksen organisaation jämähtäneisyys, eikä esimerkiksi Nokiasta tuttua jopa puolen vuoden välein tapahtuvaa organisaation "virittämistä" löydy. Periaatteena on jo pitkään ollut: "Menee hyvin ja se riittää", vaikka järkevämpi ajattelutapa voisi olla: "Menee hyvin, mutta voisi mennä vielä paremmin". Ongelma on konkretisoitunut, kun koko metsäteollisuus-toimialalla ei enää menekään niin hyvin.

Serlaa sen olla pitää - lisää pehmopaperitehtaita kiitos!

Serlaa sen olla pitää ja Luonto kiittää luonnonystävää. Nämä kaksi markkinointilausetta ovat tuttuja suomalaiselle pehmopaperin kuluttajalle. Enemmän markkinointia ei Suomen markkinoilta juuri löydykään, sillä Suomessa on vain kaksi pehmopaperitehdasta: Mäntän paperitehdas (Metsä-Tissue) ja Nokian Paperi (Georgia Pacific). Näiden yhteinen pehmopaperikapasiteetti on noin 180 000 t/a. (Mäntässä valmistetaan myös tiivispapereita.) Lisäksi oululaisen SAH-KO Oy:n ja japanilaisen Shimizu Seisakujo-yhtiön yhteisyritys Shimizu Group Ltd valmistaa muiden valmistamista jumborullista hylsytöntä Ballbig wc-paperia. (Video valmistusprosessista)

Mahtuisiko Suomeen 1-2 pehmopaperitehdasta lisää? Tämä voisi olla perusteltua useastakin syystä: Venäjän elintason kohoamisen mukana kasvavat markkinat sijaitsevat vieressä ja esimerkiksi Ruotsista löytyy 8 pehmopaperitehdasta (yhteensä noin 320 000 t/a):

-Skåpafors (Bengtsfors)
-Klippan
-Katrinefors
-Pauliström
-Nyboholm
-Edet
-Jönköping
-Långa-Finess (Kisa)

Suhteessa markkinoiden kokoon Ruotsissa on suunnilleen yhtä paljon pehmopaperin tuotantokapasiteettia kuin Suomessa. Ruotsissa tuotantokapasiteetti on kuitenkin jakautunut useammalle yritykselle kuin Suomessa, mikä parantaa kilpailua. Lisäksi Ruotsissa toimii Metson pehmopaperikoneiden osaamiskeskus Karlstadissa.

Perusteellinen vilkaisu Prisman pehmopaperihyllyyn Suomessa kertoo seuraavaa: Valtaosa papereista on Metsä-Tissuen ja Nokian Paperin valmistamia. Kuitenkin esimerkiksi S-ryhmän omalla Rainbow-tuotemerkillä myytäviä pehmopapereita on valmistettu Suomen lisäksi sekä Saksassa että Ruotsissa.

Euroopassa suurimpia toimijoita alalla ovat SCA, Metsä Tissue, Georgia Pacific ja Kimberly Clark. Alalla on myös useita pienempiä valmistajia. Kenellä olisi kiinnostusta pehmopaperitehtaan perustamiseksi Suomeen? Pehmopaperitehtaan ei tarvitse olla läheskään niin massiivinen kuin muut paperi- ja kartonkitehtaat, joten tehtaan aloitusinvestointikin on pienempi. Pehmopaperin valmistuksessa ei tarvita aivan viimeisintä teknologiaa. Molempien suomalaistehtaiden uusimmat koneet ovat 1960-luvulta, tosin useaan kertaan modernisoituina. Käytettyjä pehmopaperikoneita ja laitteita on hyvin saatavilla.

Olisikohan Kajaanissa tai Haminassa edullisia teollisuustontteja tarjolla? Lopetettujen paperitehtaiden infrastruktuuria, kuten esimerkiksi jätevedenpuhdistamoa ja rakennuksia voisi käyttää hyödyksi, kunhan lopputuotteet eivät kilpaile tilojen nykyisten omistajien valmistamien tuotteiden kanssa. Toisaalta: Pehmopaperituotteiden logistiikka on haasteellista. Tuotteen huokoisuudesta ja suuresta tilantarpeesta johtuen suurenkin kuljetusyksikön tonnimäärä jää pieneksi. Tästä johtuen kovin monta sataa kilometriä ei tuotteita kannata kuljetella korkeista kuljetuskustannuksista johtuen.

Yksi vaihtoehto tässä tuotesegmentissä on kuivapaperitehdas, joita Suomessa ei ole vielä ainuttakaan. Lopputuote sijoittuu pehmopaperin ja kuitukankaan väliin, jolloin kaikissa yhteyksissä ei puhuta paperista. Kuivapaperin valmistuksessa ei käytetä vettä. Pääraaka-aineena käytetään rullasellua. Prosessissa sellukuitu puhalletaan kuivaviiran päälle airlaid-menetelmällä. Sen jälkeen kuitu sidotaan sideaineilla, kuivataan ja puristetaan. Lacell Oy on rakentamassa kuivapaperitehdasta Kausalan Niinimäen kylään. Tehtaan maksimituotantokapasiteetiksi on suunniteltu 7500 t/a. Olisiko tämän tyyppisiä tehtaita mahdollista rakentaa myös muualle Suomeen?

Tampellaa tarjolla - Kymin paperikone 7 myyntiin

UPM-Kymmene on laittanut myyntiin vuonna 2006 pysäytetyn Kymin paperitehtaan paperikone PK7:n (150 000 t/a, MWC). Myynti-ilmoitus löytyy jälleen ainakin konetta kauppaavan Varaoken sivuilta. Kone on alunperin Wärtsilän vuonna 1970 toimittama. Tampella Papertech on tehnyt koneeseen suuren uusinnan 1988-1989. Konetta on kehitetty myös myöhemmin varsin paljon aina 2000-luvun alkuun saakka. Alkuperäistä konetta on myynti-ilmoituksen mukaan jäljellä enää noin 15-20%. (Kuvassa UPM-Kymmene Oyj Kymin paperitehdas ja Kuusanniemen sellutehdas, Kuva: UPM-Kymmene Oyj)


Toisin kuin Voikkaan myynnissä olevissa koneissa, Kymin PK7:n myynti-ilmoitukseen ei ole asetettu mitään myyntiä rajoittavia ehtoja. Toisaalta näin pienellä koneella ei juuri kannata MWC-paperia nykyään valmistaa. Kone on teknisesti hyvässä kunnossa, joten siitä saattaisi pienellä modernisoinnilla saada hyvän voimapaperi- tai kartonkikoneen.

Kohta sivuille ilmestyvät myyntiin todennäköisesti myös ainakin osa Kajaanin paperikoneista. Myöskään Stora Enso ei ole vielä kertonut esimerkiksi Summan kahden koneen, Anjalan PK1:n ja ensi vuonna suljettavan Kaukopään kartonkikone 1:n jatkokäytöstä. Edelleen listoilta puuttuu todennäköisesti ainakin yksi Tervasaaren suljettu säkkipaperikone.

Second hand-koneista on ylitarjontaa. UPM poistaa käytöstä huomattavasti uudempaa kapasiteettia kuin esim Stora Enso. Useat Stora Enson suljettavat koneet ovat perusrakenteeltaan 1950-luvulta (esim. Anjala PK1 ja Kaukopään kartonkikone) tai vanhempia, joten ne päätyvät helposti romuraudaksi.

Uruguayn tehdaskin seisoo

Metsä-Botnia kertoo rajoittavansa sellun tuotantoa ja seisottavansa myös Uruguayn tehdasta kaksi viikkoa, joka vähentää tuotantoa noin 40 000 t. Myös Suomen tehtailla tuotantoa rajoitetaan 50 000 tonnin edestä. Syynä seisokkeihin on heikentynyt markkinatilanne ja korkeat selluvarastot. Tämän perusteella suomalaisella havusellulla näyttää edelleen olevan vankka kysyntä, koska rajoitukset eivät kohdistu yksinomaan Suomen tehtaille. Metsä-Botnian omistavat UPM-Kymmene, M-real ja Metsäliitto. UPM:n omistusosuus on 47 % ja Metsä-Botnian tulos raportoidaan osana Metsäliitto-yhtymän tulosta.

Tämä uutinen ja etenkin Brasilialaisen Aracruzin sellutehdashankkeen lykkääminen kertovat alan olevan haasteellisessa tilanteessa myös kasvavilla markkinoilla nykyisessä taloustilanteessa. Metso kertoi viikon alussa neuvottelevansa Arcruzin Guaíban sellutehdashankkeen uudesta toteutusaikataulusta. Tilaus on Metsolle erittäin merkittävä, noin 400 milj. euroa.

Smurfitin uusin siirto

Dermot Smurfitin komentoon kuuluva Powerflute on ostanut vaikeuksiin ajautuneen saksalaisen Lenningenin laaksossa toimivan Scheufelenin paperitehtaan. Ei mitenkään yllättävää, mutta nyt kartonkiin keskittynyt Powerflute hyppää kerralla pitemmälle jalostettuihin tuotteisiin. Scheufelen valmistaa korkealaatuisia taidepapereita kahdella pienellä koneella (3800 mm ja 4100 mm). Tehtaassa on myös kolmas pieni kone, mutta se ei ole ollut käytössä vuoden 2006 jälkeen. Kahden koneen kapasiteetti on noin 290 000 t/a. (Kuva: Scheufelen)


Suomessa Dermot Smurfitin pääosin omistamien Savon Sellun ja Pankakosken kartonkitehtaiden kohdalla on toteutettu mittavat tehostamistoimet henkilöstön vähennyksineen, jotka ovat tuottaneet ainakin osittain haluttua tulosta. On varmaa, että sama toteutuu myös Saksassa, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut tehtaan pysyvä sulkeminen. Kahden pienen koneen pyörittäminen ei vaadi 700 henkilön työpanosta tehokkaasti toteutettuna. Tässä vaiheessa Powerflute on sitoutunut 500 henkilön työllistämiseen, mutta jatkossa tämä luku varmasti pienenee eri tavoilla. Saksassa yt-neuvottelujen kautta toteutetut henkilöstövähennykset ovat kalliita, koska ammattiliitot ovat maassa erittäin vahvoja ja vähennettäville henkilöille maksettavat korvaukset nousevat korkeiksi. Mikäli tehdas saadaan kannattavaksi, kannattaisi muidenkin alalla toimivien yritysten ottaa mallia Powerfluten tavasta toimia. Mielenkiintoista tässä järjestelyssä on jälleen suomalaiset. Scheufelenin johdossa toiminut Kim Jokipii on aiemmin toiminut myös Stromsdalissa ja mm. Sappin palveluksessa.

¡Bienvenidos a Botnia!

Metsäliitto-konserni kertoo jälleen uusista supistustarpeistaan lähes kaikilla toimialoilla.

Pelastajana tilanteeseen on ainoastaan Metsä-Botnian Uruguayn sellutehdas Fray Bentosissa. Sen käynnistäminen on sujunut hyvin ja tehdas on nostanut sekä Botnian liikevaihtoa että liiketulosta. Tehdas valmistui juuri oikeaan aikaan, koska tällä hetkellä hankkeeseen olisi vaikea saada rahoitusta. Botnia on ollut Metsäliitolle jo pitkään ainoa oikea kruununjalokivi. Sen asema vahvistuu entisestään M-realin myytyä Kirkniemen Sappille. Kotimaassa Botniallekin saattaa tulla kysymykseen selluntuotannon pysyvämmät rajoitukset. Huonoimmassa asemassa ovat sisämaan tehtaat, joihin on investoitu suhteellisesti vähiten. Ensimmäisenä tulee mieleen Äänekosken sellutehdas.

Metsäliitto kertoo myös että markkinatilanne ja tuotantokustannukset ovat nousseet. Tuotantokustannuksiin tuo pientä toivoa öljyn hinnan laskeminen, mutta maailmantalouden taantuma taas voi pahentaa tilannetta entisestään.

Metsäliitto-konserniin kuuluvalla M-realilla ei kohta ole, mistä supistaa. Yhtenä todennäköisenä kohteena voi kuitenkin olla Kyröskosken tehtaat, jossa valmistetaan esimerkiksi tapettipaperia. Rakennusalan taantuessa taantuu nopeasti myös tapettipaperien kysyntä. Entäpä, jos M-real keskittyisi pelkästään kartonkeihin ja sammuttaisi valot kaikilta niiltä paperitehtailta, jotka sijaitsevat konsernin kartonkitehtaiden yhteydessä? Näitä tehtaita kotimaassa on ainakin Kyröskoskella, Simpeleellä ja Äänekoskella.


Kuva: M-realin Kyröskosken tehdas (Lähde: M-real Image Bank)Tosin Äänekosken paperitehdas toimii jatkossa alihankkijana Sappille. Entistä todennäköisempää on myös se, että Metsäliitto saattaisi luopua M-realista kokonaan - todennäköisesti siten, että parhaat yksiköt myytäisiin ja huonoimmat lopetettaisiin - yksinkertaista. Olisiko esimerkiksi venäläisten yritysten vuoro tulla Suomeen tehtaiden isänniksi? Entäpä Metsä-Tissue?

Juankoski here I come

Kartonkiyhtiö Stromsdalin käyttökate jää miinukselle yhtiön tiedotteen mukaan. Stromsdal kertoo tiedotteessaan, että tilausvirta on heikentynyt ja asiakkaat ovat ilmoittaneet maksuongelmista, jolloin ne eivät ole kyenneet tekemään tilauksia.
Stromsdal on tarponut suossa pitkään, eikä kuivalle maalle pääsy ole näköpiirissä. Yritys on tiettävästi ollut hyvin lähellä konkurssitilannetta muutaman kerran, mutta aina joku sijoittajaryhmä on kiinnostunut yrityksestä. Yhtiön perusongelmat ovat ovat hyvin tuttuja Suomen paperiteollisuudesta. Yhtiöllä on sama perusongelma kuin M-Realilla: Sen ainut kartonkikone on pieni. Koneen rataleveys 2470 mm on alan kapeimpia Suomessa. Konetta on kehitetty paljon, mutta leveyttä on mahdoton kasvattaa. Tuotantokoneisto vaatisi perusteellista uusimista eli todennäköisimmin uuden kartonkikoneen. Siihen yhtiöllä ei nykytilanteessa ole taloudellista mahdollisuutta.

Lisäksi yhtiö käyttää massanvalmistuksessa paihehiomoa, joka kuluttaa paljon energiaa. Ongelma on siltä osin sama, kuin Kajaanissa. Kajaanin tehdas kaatui paljon energiaa kuluttavaan tuotantoprosessiin. Stromsdalin etuna on kuitenkin kalliit erikoistuotteet, joista saatava hinta on parempi kuin bulkkituotteissa. Tilannetta ei helpota myöskään se, että Stromsdalin tehdas sijaitsee Juankoskella, Savon sydänmailla - kaukana markkinoista.

Tuotteet ja tuotekehitys lienevät kunnossa, mutta tuotteet pitäisi pystyä myös valmistamaan kilpailukykyisesti ja tehokkaasti. Mitäpä jos Stromsdal ryhtyisi vain myynti-, markkinointi- ja tuotekehitysyhtiöksi ja hankkisi tuotteet alihankintana muualta? Tämä ei ole perinteisesti ollut tapana alalla, mutta esimerkiksi Sappi ryhtyy toimimaan näin M-realin kanssa muutamien tehtaiden osalta.

Jälleen kerran valoa näkyy tunnelin päässä. Suomalaisista sijoittajista koostuva joukko on ilmoittanut kiinnostuksensa Stromsdaliin. Olisiko myös Dermot Smurfit joukkoineen kiinnostunut Stromsdalista? Smurfitin Pankaboard Lieksassa ja Stromsdal ovat rakenteeltaan ja tuotteiltaan hyvin samanlaisia. Merkittäviä erojakin löytyy: Pankaboardilla tehdään kartonkia kahdella koneella kapasiteetin ollessa 95 000 t/a. Henkilökuntaa on noin 160. Kun taas Stromsdalilla on yksi kone (70 000 t/a) ja henkilökuntaa noin 160. Stromsdalilla on myös erillinen off-machine-päällystyskone. Pankaboard on ulkoistanut paljon toimintoja, kuten esimerkiksi taloushallintoa, kun taas Stromsdal otti aiemmin ulkoistamansa kunnossapidon takaisin ABB:ltä. Koska Stromsdal on yhden tehtaan ja yhden koneen yritys, on tehdasta kehitettävä niin kauan kuin mahdollista. Siinä tilanteessa kapasiteettia ei voi sulkea, ellei yrityksen toiminta-ajatusta ja strategiaa muuteta täysin.

Sappi - Afrikasta

Kuten ennustin, M-real ilmoitti uudelleenjärjestelyistä seuraavana. Yhtiö myy Graphic Papers-liiketoiminta-alueensa eteläafrikkalaiselle Sappi Limited-konsernille. Suomessa tämä tarkoittaa Kankaan ja Kirkniemen paperitehtaiden siirtymistä uuden isännän katon alle. M-realin osalta tämä tarkoittaa suurimmasta ja moderneimmasta yksiköstä (Kirkniemi) luopumista. Myynnin jälkeen M-realin keskikoneleveys laskee huomattavasti ja on alle 4000 mm.

Kuva: Kirkniemen paperitehtas (Lähde: M-real Image Bank)


Jostakin kumman syystä Lohja näyttää houkuttelevan eteläafrikkalaisia metsäyhtiöitä: Aiemmin tänä vuonna Loparex Oy myytiin toiselle suurelle eteläafrikkalaiselle alan pelurille, Mondi Groupille. Tällä hetkellä Mondin Lohjan tehtaalla on käynnissä yt-neuvottelut, jotka voivat koskea 200 henkilöä. Mondi suunnittelee Lohjan jalostustehtaan mahdollista lopettamista.

Saa nähdä, mitä Sappi tekee ostamillaan tehtaillaan. Yrityksen Euroopan toimintojen johtaja vakuutteli, että ainakaan sulkemassa se ei niitä ole. Tätä voi päätellä myös Sappin niistä maksamasta hinnasta. M-real sai tappiollisen liiketoiminnan myynnistä hyvät rahat. Sappi yllätti myös tiedotuksen tasollaan positiivisesti: Tiedote M-real-kaupasta oli saatavilla myös suomeksi. Tuskin kukaan odotti tässä vaiheessa vielä suomenkielistä Sappi-tiedotusta. Sappin Euroopan toimintojen pääkonttori sijaitsee Brysselissä.

Merkittävien kansainvälisten metsäteollisuusyritysten tulo Suomeen tarjoaa alan ammattilaisille erinomaisen etenemiskeinon kansainvälisiin tehtäviin. Vastavuoroisesti järjestelyt tarjoavat myös yrityksille erinomaisen keinon hankkia arvostettua suomalaista metsäteollisuus-osaamista.

Afrikkalaisen omistajan tuleminen suomalaisten tehtaiden omistajaksi tuntuu epäilyttävän monia - etenkin ei-ammattilaisia - vaikka nykyisessä tilanteessa tämä on ainut järkevä ratkaisu. Monien mielikuvissa Afrikka ja sen mukana myös Etelä-Afrikka näyttää ainoastaan köyhältä ja kehittymättömältä alueelta. Useiden uutispalvelujen keskustelupalstoilla keskustelijat loistavat tietämättömyydellään ja väärillä tiedoilla Sappista ja Etelä-Afrikasta. Alla ote Sanomalehti Keskisuomalaisen uutisen yhteydessä olleesta keskustelusta:

"Kankaan paperitehdas myydään Afrikkaan/Afrikkalaisille sijoittajille. Kun katselee television välityksellä Afrikasta tulleita puumääriä mitä naiset pääasiassa kantaa päänsä päällä, niin herää kysymys mistä on kysymys? Informaatio on kovin yksipuolista, mitä puumääriin tulee, sillä niillä risuilla mitä naiset kantaa ei tehdä hienoa eikä karkeata paperia. Toki Afrikassa on puuta, mutta siitä ei puhuta, koska bisnesmiehet tietää miten täältäkin saadaan kehitysavun nimissä pätäkkää uitettua Afrikkaan, kun näytetään vain ne kurjimmat olot ja elot, vai mitenkä se nyt menikään?"

Imago on tärkeä tekijä yrityksen menestymisessä. Toivottavasti Sappi saa kirkastettua imagonsa Suomessa muidenkin kuin paperialan ammattilaisten silmissä. Sama imago-ongelma on myös venäläisillä, joita monet odottavat mukaan paperiteollisuuden järjestelyihin aktiivisina sijoittajina. Jäädään odottelemaan esimerkiksi Myllykosken toimia ja Euroopassa varmasti jatkuvia rakennejärjestelyjä.

Seuraavana M-real

Stora Enso ja UPM kertoivat massiivisista tuotannon alasajoista Suomen tehtaillaan. M-realinkin on pakko reagoida tilanteeseen jotenkin. Kuten jo aiemmin on tullut kerrottua, on M-realilla suuria ongelmia tuotannossaan. Tämän on huomannut myös Glitnir-pankki. M-realin tuotantolaitosten koko on nykymaailmassa armottomasti liian pieni, ne ovat perusrakenteeltaan vanhoja ja niiden sijaintikin on haasteellinen. Nämä ovat merkittävimmät lähtökohdat siihen että M-realia voidaan pitää todellisena riskisijoituksena.

Mahdollisia ja todennäköisiä suljettavia laitoksia ovat Kankaan paperitehdas Jyväskylässä ja Takon kartonkitehdas Tampereella, jotka sijaitsevat kaupunkien ydinkeskustoissa sekä Kyröskosken paperi- ja kartonkitehtaat ja Simpeleen paperi- ja kartonkitehtaat. Oikeastaan minkään M-realin tehtaan sulkemisuutinen ei olisi kovinkaan suuri uutinen. Lähes kaikki M-realin tehtaista sijaitsevat sisämaassa Kemin kartonkitehdasta lukuunottamatta.

Kuva: Mukava maisemakuva - ei vaan Takon kartonkitehdas Tampereella (Lähde: M-real Image Bank)

M-realin strategia on kieltämättä aika outo: väsytysstrategia, jossa tavoitteena on väsyttää M-real. Jos pian ei valita jotakin muuta tietä, osoittautuu tämä strategia toimivaksi. Toisaalta: mahdottomasta on mahdoton tehdä mahdollista. Tulisiko venäläinen kumppani avuksi?

Ydinvoimala Kajaaniin?

Kajaanin kannattaisi ryhtyä puuhaamaan ydinvoimalan rakentamista Tihisenniemen teollisuusalueen läheisyyteen Kajaanissa. Koska Kajaanin lakkautettava paperitehdas on ollut suuri sähkönkuluttaja, on Tihisenniemen teollisuusalueella jo valmiina sähkön siirtämiseen tarvittavaa voimajohtokapasiteettia. Tehdas sijaitsee Kajaaninjoen rannalla, joten myös ydinvoimalan toiminnassa tarvittavan jäähdytys- ym veden saanti olisi turvattu. Myös infrastruktuuri on rakennettu raskaalle kalustolle, joten ydinvoimalan huolto ja muu sen vaatima logistiikka onnistuisi pienillä investoinneilla. Tihisenniemellä sijaitsee jo Kainuun Voiman höyryvoimalaitos, joka olisi valjastettavissa varavoiman tuotantoon. UPM-Kymmene tarvitsee edullista energiaa muilla tehtaillaan, joten esimerkiksi UPM:n osittain omistama Pohjolan Voima tai edelleen PVO:n osittain omistama Teollisuuden Voima sopisivat hankkeen toteuttajaksi. Samalla Kainuun Voima olisi mahdollista fuusioida suurempaan yhtiöön.

Toisaalta: Tarvitaanko Suomessa enää lisää ydinvoimaa, kun tehtaita suljetaan ja etenekin sähkönkulutuksen kärkipäässä oleva Kajaanin tehdas suljetaan? Kajaanin paperitehdas on ollut Suomen neljänneksi suurin sähkönkuluttaja. Sähköenergiaa tehtaalla on käytetty vuosittain noin 1300 GWh kolmen paperikonelinjan sekä massanvalmistuksen ollessa toiminnassa.

Nälkämaan laulu

UPM-KYMMENE SULKEE KAJAANIN PAPERITEHTAAN JA TERVASAAREN SELLUTEHTAAN - MYÖS STORA ENSO LOPETTAA KARTONKIKONEET VARKAUDESTA JA IMATRALTA SEKÄ IMATRALTA JA KARHULASTA MOLEMMISTA YHDEN PÄÄLLYSTYSKONEEN

Kauan veikkailtu Kajaanin tehtaan sulkeminen toteutuu. Saha jatkaa - ainakin toistaiseksi. UPM näyttää myös hylkäävän hyvin alkaneen mäntyprojektin Kajaanissa pääasiassa raaka-aineen saatavuuden ja hinnan muutosten perusteella.

Kuva: Kajaanin paperitehdas (Lähde: UPM-Kymmene Oyj)

Toivottavasti Kajaanin kaupungin johto on tähän varautunut muutenkin kuin pari viikkoa sitten jaetulla sisäisellä tiedotteella. Aikaa on ollut ja kaikki analyysit ovat puhuneet Kajaanin tehtaan lakkauttamisen puolesta. Nyt punnitaan kunnan päättäjien ammattitaito ja pätevyys.

Kajaanin tehtaan lakkauttamispäätös on ollut UPM:lle erittäin vaikea, mutta välttämätön. Kajaanin tehdas valmistaa sanomalehti-, erikoissanomalehti- ja aikakauslehtipapereita, jotka ovat halvimpia markkinoilla olevia paperilaatuja. Niiden valmistuksessa Kajaanissa käytetään neitseellisestä kuidusta valmistettuja mekaanisia massoja, joiden tuotanto vaatii paljon sähköenergiaa. Keski-Euroopassa sijaitsevat UPM:n sanomalehtipaperitehtaat käyttävät raaka-aineenaan keräyspaperia, jonka prosessointi uudelleen painopaperiksi kuluttaa huomattavasti vähemmän energiaa, kuin neitseellisestä kuidusta valmistettu paperi. Myös asiakkaat sijaitsevat tehtaiden välittömässä läheisyydessä.

Näistä näkökohdista johtuen pääasiallinen syy Kajaanin tehtaan lopettamiseen oli Kajaanin tehtaan tuotantoprosessin kalleus (energian ja kuitupuun hinta) verrattuna lopputuotteesta (halvat paperilajit) saatavaan hintaan ja kalliit kuljetuskustannukset asiakkaille, joihin energian hinta vaikuttaa merkittävästi. Myös jatkuva kysynnän lasku Kajaanin valmistamissa paperilajeissa ja talouden pitkäaikaiset negatiiviset näkymät tekivät tehtaan lopettamisen välttämättömäksi. Kajaanissa on tehty todella suuri työ tehtaan kehittämisen eteen ja tehdas on erittäin hyvässä iskussa, mutta markkinavoimat vaikuttivat vielä voimakkaammin. Alla olevassa kuvassa (Kuva UPM-Kymmene Oyj) on esitetty Kajaanin paperitehtaan kustannukset verrattuna kierrätyskuitua käyttävään ja lähellä asiakasta sijaitsevaan UPM:n keskieurooppalaiseen tehtaaseen.


Suurin osa kyynelistä nieleskeltiin tiedotustilaisuudessa, mutta myös yhtiön johdon, etenkin UPM:n Teknologiajohtaja Pauli Hännisen esityksessä ääni värisi, puhe katkeili eikä itku ollut kaukana. Kajaanissa on tehty paljon töitä tehtaan kehittämisen eteen. Myös Hännisen henkilökohtaisen panos Kajaanille on merkittävä. Hänninen toimi Kajaanin tehtaan johtajana 1990-luvulla. Myös UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesosella on erittäin merkittävä suhde Kajaaniin. Pesonen työskenteli paperikone PK2:n johtajana 90-luvulla ja Pesosen isä Jori Pesonen paperitehtaan johtotehtävissä 1960-luvulla.

Ei kannattanut myöskään 25 miljoonan euron investointi Tervasaaren sellutehtaalle. Tehdas otti käyttöön uuden valkaisulinjan vasta vuonna 2007 ja tällöin tehtaan käyttämä ulkopuolelta ostetun sellun määrä laski noin 30 prosenttiin. Nyt kaikki tehtaan käyttämä sellu joudutaan tuomaan muualta. Lopun alkua myös Valkeakoskella?

Vihdoinkin saatiin kaivattua muutosta myös kartonkipuolella. Stora Enso sulkee Imatran vanhimman kartonkikoneen. Nyt toteutui osaltaan aiempi veikkaukseni ennen 1960-lukua rakennettujen tehdaskiinteistöjen haasteellisuudesta. Imatran vanhin kartonkikone on rakennettu vuonna 1950 (Beloit) ja halli sen ympärillä on tietenkin samalta ajalta. Konetta on uusittu, mutta hallin uusinnassa tulee perusratkaisut eteen ja se rajoittaa lopulta myös koneen uusintaa.

Myös kaksi päällystyskonetta lopetetaan Imatralla ja Karhulassa. Karhulassa tämä tarkoittaa Stora Enson toiminnan loppumista kokonaan.

Kotkan tehtaasta ei Stora Enson mukaan ole tehty "järkeviä" tarjouksia, joten se jatkaa toistaiseksi osana Stora Ensoa. Tämä voi merkitä kahta asiaa: joko tehtaan lopun alkua, koska tehdas kaipaisi kipeästi investointeja tai tehdas laitetaan odottamaan toimialan suurempia rakennejärjestelyjä, joita ei kukaan ole vielä uskaltanut aloittaa. Kotkan ongelmana on myös se, että tehtaan kaksi konetta tekevät myös täysin eri tuotteita, jotka eivät juuri tue toistensa liiketoimintaa lopputuotteiden osalta. Harva potentiaalinen ostaja on kiinnostunut valmistamaan molempien koneiden tuotteita.

Kajaanissa katseet kohdistuvat Talvivaaran Kaivokseen. UPM:n edeltäjä Kajaani Oy aloitti malminetsinnän jo kymmeniä vuosia sitten. Nyt tämä investointi uusille liiketoiminta-alueille alkaa vihdoin tuottaa tulosta. Toivotaan menestystä tälle hankkeelle.

Tavallaan ympyrä sulkeutuu Kajaanissa. Puunjalostus alki vuonna 1907 sahan käynnistämisellä ja saha on tänään myöskin viimeinen toimintaan jäävä laitos.

"Meidän on uudesta luotava maa - raukat vaan menköhöt merten taa!" (Ilmari Kianto, 1911)

Johtajat pakenevat metsäyhtiöistä - ei haittaa!

Kaipailin jo aiemmin metsäyhtiöihin ketteryyttä ja uusiutumista. Kauppalehti hätäili metsäyhtiöiden johtajien pakenemisesta. Oikeastaan johtoportaiden uudistuminen on suurilta osin ainoastaan positiivinen asia. Korkeissa asemissa tarvitaan visionäärejä, joilla on on kykyä osoittaa yhtiölle oikea suunta, jonka avulla yhtiö tuottaa parhaiten ja tuo omistajilleen eniten hyötyä.

Vaikka kokemus on tärkeää, on sen rooli ehkä merkittävämpi käytännön tuotannolista ja taloudellista työtä tekevien organisaation osien toiminnassa. Kilpailevissa aasialaisissa yrityksissä johdon keski-ikä on huomattavasti matalampi. Tuotekehitys ja yrityksen strateginen johto vaatii joukkoonsa myös nuorempia osaajia. Paperialalla niitä riittää tässä maassa. Suomi on suurimpia paperi-insinöörejä kouluttavia maita Euroopassa. Tämä osaaminen ja potentiaali kannattaisi hyödyntää tehokkaasti.

Kuolee, ei kuole, kuolee, ei kuole...

No niin. Taas Tekniikka ja Talous listasi lopetettavia tehtaita, tai oikeastaan niitä, jotka jäävät jäljelle. Jämsänkosken vahvuudeksi on manittu aikakauslehtipaperi, vaikka se on paperilaji, missä on ylikapasiteettia ja Jämsänkoskella valmistetaan paljon myös tarrapaperia. Myös Kaukaan ja Rauman tehtaat valmistavat aikakauslehtipaperia, jossa on ylikapasiteettia.

Lehti myös unohti mainita useita muita alalla toimivia yrityksiä, kuten Stromsdal, Sonoco, Savon Sellu, Pankaboard, Mondi (Lohjan paperitehdas)... Listaa pystyisi jatkamaan vielä huomattavasti pidemmäksi. Tuskin ainakaan suuri osa näistä firmoista laittaa lappua suosiolla luukulle, jos ja kun muita vaihtoehtoja on tarjolla.

Myös hienopapereissa on haastetta. UPM päättänyt jatkaa paperikone 2:n seisokkia Nordland Papierin tehtaalla Dörpenissä Saksassa. Samaan aikaan Suomessa - kaukana markkinoista - sijaitsevat koneet jauhavat täysillä paperia. Ei Nordlandin koneen määräaikaisella sulkemisella ja Sisä-Suomella ollut kovin paljon tekemistä, vaikka talouslehdet aina merenrantaa ylistävätkin. Toisaalta: Voidaanko tästä vetää joitakin johtopäätöksiä Kajaanin neloskoneen (sanomalehtipaperi) hiljaiselon jatkumiseen tai muihin toimenpiteisiin, koska ilmoitusta sen tilanteesta ei vielä tullut UPM:n konsernijohdolta?

Paperiteollisuuden kehityskulku on viime aikoihin asti kulkenut kohti suuria sekatavaratalo-konserneja, kuten esimerkiksi UPM, Stora Enso ja International Paper. Tämä kehitys ei voi jatkua loputtomiin, vaan jossakin vaiheessa on tapahduttava muutos. Tällä hetkellä puhutaan suurten konsernien rakennejärjestelyistä, joissa ne keskittyvät vain tiettyyn tuotealueeseen, kuten pakkauskartongit tai painopaperit. Markkinat jaetaan uudelleen.

Lähes jokaisen suomalaisen paperitehtaan kehitys on alkanut paikallisesta "yhtiöstä" ja kulkenut suuren monikansallisen konsernin yksiköksi (Tästä on tehty kirjakin, kuten: Virtanen, Sakari. (2006) Yhtiöstä yksiköksi : UPM Kajaani 100 vuotta. Kajaani. UPM-Kymmene Oyj. ISBN 951-9070-34-6). Poikkeuksiakin toki löytyy. Miksi ei jossakin vaiheessa joku tehdas voisi palata takaisin itsenäiseksi yhtiöksi? Näin on jo käynytkin, kuten esimerkiksi Stora Enso myi Pankakosken tehtaan Dermot Smurfitin kokoamalle Pankaboardille ja M-real Savon Sellun samaisen herran Powerflute Oy:lle.

Vihdoinkin löytyi myös joku, joka puhuu asiaa ja ainainen talousjulkaisujen hehkuttama rannikkolähtöisyys saa kenkää. YLE:n Oulu-Radion haastattelema Metsäalan tulevaisuusfoorumiin kuuluva Joensuun yliopiston tutkija Jakob Donner-Amnell muistaa nostaa esille tehtaiden valmistamien tuotteiden merkityksen. Eihän siinä ole esimerkiksi talouslehtien perusteella kerrassaan mitään järkeä, että Kaskisissa (joka siis sijaitsee rannikolla) valmistetaan kemihierrettä sisämaan paperitehtaissa käytettäväksi.

Donner-Amnell moittii metsäteollisuutta myös uusiutumisen pelosta. Metsäteollisuuden vanhakantaisuutta kuvaa jo hyvin se aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsemani solmio-esimerkki, jossa nuorta metsäyhtiön palvelukseen tullutta diplomi-insinööriä kehuttiin solmion käyttämisestä (ks . kirjoitus 23. heinäkuuta "Uhanalaiset tehtaat"). Herätys! Patruunoiden aika on ollut jo kauan sitten ohi, eikä Waldenikaan enää ajele Valkeakosken katuja komentovaunulla. Ottakaa mallia Nokiasta, jossa organisaatio pyörii kilpaa haudassaan kääntyvän perustajansa Fredrik Idestamin kanssa. Idestam oli sinnikäs ja ennakkoluuloton, mutta ovatko niitä myös nykyiset paperiyhtiöiden toimitusjohtajat?

M-realismia

M-realin kannattavuus on ollut heikko jo useita vuosia. Yhtiön vaikeudet juontavat juurensa oikeastaan jo vuosien ja vuosikymmenten taakse. Jos verrataan muihin suomalaisiin paperin- ja kartonginvalmistajiin, on M-realin konekoko huomattavan pieni (M-realin suomalaisten tehtaiden keskikoneleveys noin 4800 mm:n luokkaa, ilman Kirkniemen tehdasta noin 4100 mm). M-real edeltäjineen on pitänyt hengissä vanhoihin tiloihin ja vanhojen koneiden pohjalle rakennettuja koneita huomattavasti muita alan toimijoita pidempään. Hetkellisesti se on saattanut tuntua hyvältä ja edulliselta ratkaisulta, mutta pitemmällä aikavälillä pienet tuotantoyksiköt muodostuvat helposti tehottomiksi. Kilpailijat ovat sulkeneet runsaasti M-realin mittakaavassa suuria koneita.

Merkittävä tekijä koneiden uusinnassa on koneen leveys. Sitä kun on lähes mahdotonta kasvattaa taloudellisesti kannattavalla tavalla: koneen ympärillä oleva rakennus sanelee koneen äärirajat. Keskeisimpiä tekijöitä ovat tehdashallin katossa oleva siltanosturi (leveys, nostokyky) ja tehdashallin kantavat rakenteet. Niiden muuttaminen on sen verran iso juttu, että on kannattavampi rakentaa kokonaan uusi tehdas. Myös ennen 60-lukua rakennetut tehdaskiinteistöt ovat monilta osin rakennusteknisiä haasteita.
Vuonna 2001 Metsä-Serla vaihtoi nimensä kansainvälisesti paremmalta kuulostavaksi M-realiksi. Perinteinen Metsä-Serla nimi sai jäädä. Oliko viisasta keksiä uusi brändi tyhjästä ja hylätä vanha hyväksi havaittu logo ja nimi? Ainakin UPM-Kymmene ja Stora Enso luottavat perinteisiin, yritysten historiasta pohjautuviin nimiin.

Metsä-Serlan oljenkorsia ovat lähinnä osuus Metsä-Botniasta (ja etenkin Fray Bentosin tehdas), Kirkniemen melko moderni paperitehdas, joka on muuten viimeinen Suomeen rakennettu ns. greenfield ("puhtaalle pellolle rakennettu")-paperitehdas sekä pakkausteollisuuteen liittyvä kartongintuotanto. Toivottavasti myös M-realin tuotekehitys pystyy pelastamaan jotakin innovatiivisilla tuotteilla. Näistä näkökohdista johtuen yksi mahdollinen ratkaisu onkin M-realin pilkkominen kannattaviin ja kannattamattomiin osiin. Siinäpä vähän ajateltavaa M-realin osaketta omistaville ja omistajiksi aikoville.

Wargöns Bruk - yhden paperikoneen tehdas

Tänään Holmen paper ilmoitti lopettavansa Wargönin paperitehtaan Vänersborgissa Götajoen rannalla Länsi-Ruotsissa. Tehtaassa on yksi pienehkö (4690 mm) paperikone, joka valmistaa MWC-paperia 145 000 t vuodessa. Holmen on oikealla linjalla, mutta kovin paljon ylikapasiteettia tämä ei helpota. Suunta on kuitenkin parempaan. Holmenille jää Ruotsiin vielä kaksi paperitehdasta ja yksi kartonkitehdas. Holmenin koneiden koko on pieni ja lisää "pudotuksia" on varmasti luvassa. (Kuva: Holmen)


Pitäisikö tästä tehdä johtopäätös myös Suomeen? No pitäisi. Yhden koneen paperitehtaissa koneen toiminnan taustalla vaikuttavat kustannukset nousevat helposti liikaa ja tästä johtuen periaatteessa kohtuullisen tehokas konekin voi olla tätä kautta tappiollinen. Usean tuotantolinjan tehtaissa ja integraateissa yleiskustannuksia saadaan jaettua usealle linjalle, jolloin kustannusrakenteesta tulee terve ja kannattavuus paranee.

Yhden koneen paperi- ja kartonkitehtaita Suomessa ovat M-real Kangas, Stromsdal ja Sonocon Korkeakoski Karhulassa. Myös M-Real Kemissä, UPM Pietarsaaressa, Savon Sellu Sorsasalossa ja Stora Enso Heinolassa ovat yhden koneen tehtaita, mutta niiden yhteydessä on myös sellutehdas. Kahden koneen tehtaissakin kustannukset ovat nykyrakenteella vähän niin ja näin. Niistä tehtaista tuleekin sitten jo pitempi lista.

Omistusrakenteista ja muista taustalla vaikuttavista tekijöistä voitaisiin seuraavaksi putoajaksi veikata näillä ja sijainnin perusteella Kankaan paperitehdasta Jyväskylässä, mutta myös muutama kahden koneen yksikkö on liipasimella.

Osta paperikone!

Mitä paperikoneelle tapahtuu, kun yritys päättää laittaa lapun tehtaan luukulle ja 100 metrinen laite jää käyttämättömäksi? Pitkään second hand-koneet valuivat Suomesta Kiinaan, Thaimaahan, Afrikan maihin ja muaalle kolmannen maailman valtioihin, kuten Voikkaan PK16 (Erikoissanomalehtipaperi), joka myytiin Filippiineille.

Enää ei kiinalainen paperitehdasta suunnitteleva yritys tähyile Suomesta käytettyä pari metriä leveää konetta vuosisadan alusta, vaan hankkii yli 10 metrisen uuden koneen esimerkiksi Metsolta. On kuitenkin edelleen maita, jonne suomalaiset second hand koneet kelpaavat.

Koneita kauppaavia nettisivustoja on useita. Second hand koneita välittää esimerkiksi suomalainen Varaoke International ja yksi useista netistä löytyvistä palveluista on Wotol. Siellä on tälläkin hetkellä myynnissä ainakin kaksi suomalaista kartonki- ja paperikonetta: Tako KK2 (3-kerros taivekartonki) ja Myllykoski PK5 (PCR- ja PCO-paperit). Mielenkiintoista tässäkin on se että Myllykoski ilmoitti jo vuonna 2006 romuttavansa viitoskoneen, joka on seissyt vuodesta 2002. M-real näyttää tarvitsevan kipeästi rahaa, koska on laittanut koneen myyntiin romutuksen sijaan. Onko tämä lyhytnäköistä ajattelua Euroopan ylikapasiteetti huomioiden?

Viime aikoina esimerkiksi UPM ja Stora Enso ovat kuitenkin romuttaneet koneita suoraan myymättä niitä minnekään estääkseen alaa vaivaavan ylikapasiteetin pahenemista. Näin kävi esimerkiksi Summan ykköskoneelle (sanomalehtipaperi) ja Voikkaan PK17:lle (MFS-paperi).

Suljetuista koneista myös Summan kaksi jäljellä olevaa konetta on paikallaan, kuten myös Voikkaan PK11 (MFC-paperi), PK18 (LWC-paperi) ja Kymin PK7 (hienopaperi). Voikkaan koneet myydään valmistamaan voimapaperia - siis tuotetta, joka ei kuulu UPM:n omaan tuotevalikoimaan. Kymin paperikone 7 ei löydy vielä myytävien koneiden listalta, kuten ei myöskään Tervasaaren PK6 (säkkipaperi).

Joidenkin vanhojen koneiden tulevaisuuden on myös veikkailtu liittyvän Venäjän valloitukseen, mutta todennäköisesti markkinoille mennään täysin uudella kalustolla tai hankkimalla jo olemassaoleva tehdas. Toisaalta onhan Changshun tehtaan tontillakin tilaa vielä usealle koneelle, mutta Kiinassa kalusto on ainakin oltava huippua, jotta saadaan kilpailuetua.

Case Kajaani

Kovalainen voitti Unkarin GP:n. Tämä onkin Talvivaaran kaivoksen lisäksi niitä ainoita myönteisiä uutisia Kainuusta viime aikoina. Tosin sillä ei taida olla kovin suurta taloudellista merkitystä kuin mestarille itselleen.

Eikä lähitulevaisuus lupaa hyvää: Helmikuussa suljettiin Kajaanin paperitehtaan neloskone 10 kuukaudeksi ja sen uudelleenkäynnistämisestä ei ole takuita. Myös viime aikojen öljyn hinnannousu tukee tosiasiaa, että perussanomalehtipaperia valmistavan koneen kilpailukyvyn varmistamisen eteen joudutaan tekemään hartiavoimin töitä ja lopputulos ei silti välttämättä ole toivotun kaltainen. Kajaanin neloskone on useilla mittareilla mitattuna oikeanlainen ja tehokas kone sanomalehtipaperin valmistukseen. Jos koneen lopputuotteen saisi valita nyt ilman mittavia uusintoja, se tuskin olisi tavallinen sanomalehtipaperi tai edes mitään siihen suuntaankaan. Taitaa loppua kajaanilaisten keinot kilpailukyvyn takaamiseksi. Viimeisellä toimintaviikollaan kone teki oman nopeusennätyksensä 1501 m/min.

Kajaanin tehtaalla ei ole toteutettu merkittäviä koneuusintoja useisiin vuosiin ja kaikki kolme konetta ovat tasoviirakoneita. Nähtäväksi jää, onko tehtaalla koekäyttövaiheessa olevalla mäntyprojektilla myönteisiä vaikutuksia tehtaan tulevaisuuden kannalta vai toimiiko Kajaanin paperitehdas vain suurena laboratoriona UPM:n muille tehtaille ennen tehtaan lopullista alasajoa?



Tehtaan johto on vakuutellut tehtaan myönteistä tulevaisuutta, mutta mitä muutakaan tehtaan häiriöttömästä toiminnasta vastaava henkilö voi tehdä? Ehkä yllättävintä viimeaikaisessa kapasiteetin rajoituksissa oli paperikone 4:n - tehokkaimman ja uusimman koneen - seisottaminen. Kaikki arvailivat 60-luvulla käynnistetyn paperikone kakkosen pysäyttämistä, mutta kakkosen nykyiset erikoistuotteet ovat kai menestyneet hyvin SC-paperin markkinoilla (PK2 valmistaa superkalanteroitua eli kiillotettua päällystämätöntä aikakauslehtipaperia).

Venäjän puutullit ovat olleet esillä näyttävästi tiedotusvälineissä. Kajaanin tehdas ei käytä merkittäviä määriä venäläistä puuta, mutta venäläisen puun saannin vaikeutuminen (=kallistuminen) voi johtaa kotimaisen puun ohjaamiseen muille UPM:n tehtailla, jolloin Kajaani jää ilman raaka-ainetta. Tähän tosin liittyy logistisia haasteita. Kajaanin tehtaan pääraaka-aine on kainuulainen kuusikuitupuu. Hankinta-alueen säde on noin 150 km ja sillä alueella ei UPM:llä ole muita tehtaita. Onko raaka-aineen kuljettaminen UPM:n muille tehtaille (esim. Kaipola ja Jämsänkoski) Keski-Suomeen kannattavaa. Pietarsaari lienee lähimpänä, mutta taitaa sellutehdas ja ainoa paperikone saada raaka-aineensa lähempääkin.

Kajaanin vahvuuksina voi pitää nykyaikaisen osaomisteisen voimalaitoksen (Kainuun Voima = UPM 50% Kajaanin kaupunki 50%). Tämän huhutaan olleen merkittävin kilpailuvaltti Voikkaan tehtaan lakkauttamisen puolesta, koska Voikkaan höyryvoimalaitos oli vanha ja UPM:n kokonaan omistama. Toinen vahvuus on kuusiraaka-aineen saatavuus varsin läheltä.

UPM:n Kajaanin yksikön (saha ja paperitehdas) olemassaolo on Kajaanille ja Kainuulle kiistattomasti erittäin merkittävä asia. Olisi vaikea kuvitella Kajaani ilman paperitehdasta, mutta näin varmasti on ollut myös Voikkaalla, Summassa ja Kemijärvellä.

Toivoa saa, mutta todellisuus määrää. Nälkämaan laulu on kuultu ennenkin Kainuussa.

Uhanalaiset tehtaat

UPM ja Stora Enso kertoivat aamulla tuloksensa. Ei hyvältä näytä. Hieman aikaisemmin tuloksensa kertonutta M-Realia ei pitäisi edes mainita. Luvassa määräaikaisia ja pysyviä tuotannon supistuksia.
Olympiavuonna 1952, kun Myllykosken paperitehdas erosi Yhtyneet Paperitehtaat-konsernista, oli Yhtyneiden pidettävä asemansa ja rakennettava pikaisesti uusi paperitehdas. Toimitusjohtaja Juuso Walden päätti rakentaa tehtaan Kaipolaan. Kaipola valittiin, koska se sijaitsi suurten metsien keskellä - raaka-ainetta oli siis runsaasti saatavilla. Rakennuskustannukset tulivat kaksi kertaa arvioitua kalliimmiksi, vaikka projektista ei kyllä ollut virallista kustannusarvioita. Silloin kuitenkin luotettiin tulevaisuuteen pitkäjänteisesti, eikä vuosineljänneksiin, puolivuosiin tai maksimissaan kokovuosituloksiin. Niinpä Kaipolakin on myöhemmin tahkonnut rahaa Yhtyneille ja UPM:lle.

Toista se on tänään: pörssiyhtiöiden tulostavoitteet ovat ensimmäisellä sijalla, devalvaatiolla ei enää voida säädellä teollisuuden kilpailukykyä. On oltava selkeästi kilpailijoita parempia ja pystyttävä kilpailemaan globaalisti.

Puuttuuko paperiteollisuudesta ketteryys? Kertooko tästä jotakin se, että erään Suomessa pääkonttoria pitävän metsäyhtiön pääkonttoriin töihin tulleelle vastavalmistuneelle diplomi-insinöörille sanottiin "Vaikka meillä on täällä ollut paljon asiallista nuorta porukkaa töissä, niin harvalla on ollut solmio kaulassa - hyvä, että sinulla on." Mitä tapahtuu, kun suuret ikäluokat siirtyvät sivuun ja (solmioton) nuorempi polvi astuu kehiin?

Tässä on listattu eri talouslehtien listaamat uhanalaiset paperiteollisuuden tuotantolaitokset ja perustelut uhanalaisuudelle (lehtien perustelut kursiivilla, omat kommentit sinisellä):

Tekniikka & Talous:

• Kajaanin paperitehdas - hankalassa paikassa kaukana kaikesta Kajaanin tehtaan kuusiraaka-aine tulee tehtaan ympäristöstä. Vain pieni osa Venäjältä. Kuljetettava se puukin on jonnekin.
  

• Kaipolan paperitehdas - tuottaaa satoja tuhansia tonneja kevyesti päällystettyä aikakauslehtipaperia eli lwc:tä. Tätä paperilajia Euroopassa valmistetaan pari miljoona tonnia liikaa

• Kaukaan paperitehdas - tuottaaa satoja tuhansia tonneja kevyesti päällystettyä aikakauslehtipaperia eli lwc:tä. Tätä paperilajia Euroopassa valmistetaan pari miljoona tonnia liikaa

• Uimaharjun sellutehdas - kuitupuun saanti Venäjältä

• Imatran Kaukopään sellutehdas - Valmistetaan yritykselle tärkeitä paperi- ja kartonkituotteita, tehtaalle ohjataan kuitupuuta, maksoi mitä maksoi

• Metsä-Botnian Joutsenon sellutehdas - Sellutehtaan ja kuumahierretehtaan yhdistelmä on nykytilanteessa kummajainen - totta, mutta kuumahierretehdas toimii Lielahden sulkemisen jälkeen Takon kartonkitehtaan massaosastona
  

• Äänekosken sellutehdas - Kohtaloksi voi koitua sen sijainti keskellä Suomea. Tehdas on rumasti sanottuna kaukana kaikesta. Samalla M-realin paperi- ja kartonkituotanto sellutehtaan lähellä on vaarassa. - Myöskö kaukana puuraaka-aineesta? Tuskin.
  

• Kankaan paperitehdas - Liian pieni, eikä sijaintikaan ole paras mahdollinen. M-realille tärkeä tehdas, suhteellisen iso paperikone
  

• Stora Enson Varkauden tehdas - Aika näyttää, pelastaako Sanomien satelliittipainon läheisyys kuitenkin sen. Toinen oljenkorsi voi olla VTT:n ja Stora Enson biopolttoainekokeilu.
  

Taloussanomat:

• Kajaanin paperitehdas - Kajaanin tehdasta rasittavat korkeat kuljetuskustannukset - On puukin kuljetettava, jos sitä meinataan muualla hyödyntää
  

• Myllykosken paperitehdas - Ei perusteluja - Ainoa konsernin kokonaan omistama tehdas Suomessa, kannattaa heikosti

• Varkauden tehtaat - Pieni yksikkö Varkaudessa toimii myös Corenso ja paperikoneisiin on tehty vasta mittavia uusintoja
  

• Kankaan paperitehdas - ei perusteluja M-realin mittakaavassa Kankaan neloskone on suuri ja moderni

Kauppalehti:

• Uimaharjun sellutehdas
  

• Sunila Kotkassa

• Varkauden sellutehdas - Mistä raaka-ainen Varkauden paperikoneille, jos sellutehdas loppuu?

• Kaskisten sellutehdas

• Inkeroisten paperitehdas Anjalankoskella - Inkeroisissa on kartonkitehdas, mutta lähistöllä sijaitsevassa Anjalan paperitehtaassa on mittavia uusintoja käynnissä
  

• Kajaanin paperitehdas - UPM:llä mittavia metsäomistuksia Kainuussa
  

• Kankaan tehdas Jyväskylässä Pieni tehdas ahtaassa paikassa melkein Jyväskylän keskustassa, kuitenkin M-realin mittakaavassa suuri ja moderni
  

• Imatran tehtaat Eräs maailman suurimmista puunjalostusintegraateista
  

Muut uhanalaiset:

• Pankakosken kartonkitehdas - Stora Enso myi Dermot Smurfitille
  

• Savon Sellu - M-real myi Dermot Smurfitille

• Kotkan paperi- ja sellutehdas - Myynnissä - ostaako Smurfit myös tämän? Tehdas vaatii paljon investointeja.

• Stromsdal Juankoskella - Sijoittajat näyttävät uskovan yritykseen, vaikka moni olisi jo luovuttanut, tulos tappiollinen
  

Muuta:

Tekniikka & Talous:
UPM:llä on isoja hyviä koneita keskellä ylikapasiteetin vaivaamaa Eurooppaa. Markkinoiden keskeltä niitä ei varmasti suljeta. - Näin onkin, mutta useat Keski-Euroopan koneet käyttävät raaka-aineenaan keräyspaperia. Jossakin sekin paperi on valmistettava neitseellisestä kuidusta.

Suomalaisyhtiöt antoivat vessa- ja talouspaperit 1990-luvulla muille ja keskittyivät aikakaus- ja toimistopapereihin. Nyt varsinkin pehmopaperien markkinat kasvavat.

Suomessa on kaksi pehmopapereita valmistavaa yhtiötä ja tehdasta: amerikkalaisomisteinen Georgia-Pacific Nokialla ja Metsä-Tissue Mäntässä. Metsä-Tissue on Helsingin pörssissä listattu suomalainen yhtiö. Pehmopapereiden ongelmana on, että kevyttä ja tilaa vievää tuotetta ei kannata kuljetella kovin kauas tuotantopaikasta. "Kannattavuussäde" on noin 300 km.

Kauppalehti:
...lopetusuhka leijuu vahvimmin niiden tehtaiden yllä, jotka sijaitsevat Itä-Suomessa, jotka tällä hetkellä käyttävät paljon venäläistä puuta ja etenkin koivua, joihin on tehty vähän investointeja ja jotka ovat vanhoja.

1) Vanhan tehtaan määritteleminen on vaikeaa. Sitä ei kerro pelkästään paperikoneen alkuperäinen käynnistymisvuosi. Useimpia koneita on remontoitu huomattavasti niiden elinkaaren aikana. 2) Venäläisen puun käyttäjä voi ryhtyä käyttämään kotimaista puuta ja se on pois joltakin toiselta kotimaisen puun käyttäjältä.

M-realista:

On muistettava, että metsänomistajat ovat M-realin tärkeimpiä omistajia. Tästä johtuen tuotannon supistukset keskittyvät ulkomaille. M-realin koneet ovat keskimäärin Stora Ensoa ja UPM:ää pienempiä ja vanhempia.

Entäs nämä?

Miksi kukaan ei ole maininnut UPM:n Pietarsaaren tehdasta tai M-realin Kyron tehdasta? Pietarsaaressa valmistetaan voima- ja säkkipaperia, joka ei sovi UPM:n strategiaan? Kyron tehtaalla taas on pienet ja vanhat koneet, jotka tosin valmistavat erikoistuotteita, joilla voi olla tulevaisuuttakin. Myös kartonkiteollisuudesta Stromsdalia ja Takoa lukuunottamatta on oltu melko hiljaa. Mitä kuuluu esimerkiksi Heinolalle tai Korkeakosken pienelle kartonkitehtaalle?

Täältä tähän. Odotellaan hallituksen toimia ja Karvisen sekä Pesosen ratkaisuja.

Tehtaat & haasteet

Suomessa on 26 paperitehdasta, joissa on 67 toimivaa paperikonetta sekä 15 kartonkitehdasta joissa pyörii 19 kartonkikonetta eli yhteensä 86 myllyä valmistamassa kuitupohjaista tuotetta (määrä vaihtelee hieman laskutavasta riippuen). Se on melko suuri määrä Suomen kokoiselle maalle sekä väkilukuun että pinta-alaan verrattuna.

Viime vuosien aikana tehtaiden määrä on vähentynyt kahdella, kun Voikkaan ja Summan tehtaat on laitettu kiinni. Niitä edeltävä kokonaisen paperi- tai kartonkitehtaan sulkeminen tapahtui vuonna 1999, kun Kotkan Hovinsaaressa suljettiin vanha ja pieni UPM-Kymmene-konsernin osaksi tullut paperitehdas. Vuonna 1998 oli konkurssiin mennyt Vääräkosken kartonkitehdas Ähtärissä, joka oli kilpaillut vuosisadan alussa valmistetulla kartonkikoneella.
Nyt metsäteollisuus on tullut jälleen uuden haasteen eteen, kun Venäjän puutullit nostavat tuontipuun hintaa. Ainakin Tekniikka & Talous, Taloussanomat ja Kauppalehti ovat tehneet tappolistoja uhanalaisista tehtaista. Tilanne on muuttunut oleellisesti alle kymmenessä vuodessa, eikä jo toteutuneisiin tehtaiden alasajoon ole syyllinen pelkästään Venäjä. Aasian ja Etelä-Amerikan tuotannon nopea kasvu heikentää Euroopassa tuotetun ylijäämäpaperin kysyntää.