Faktat Varkauden tehtaan sulkemisen puolesta saavat lisää pontta, kun aiemmin suljetulle kartonkikoneelle raaka-ainetta tuottanut kierrätyslaitoskin suljetaan. Ecogas-kaasutuslaitos Varkaudessa jatkaa toimintaa. Porin kartonkitehtaan yhteyteen lisätään kapasiteettia korvaamaan Varkaudesta suljettavaa tuotantoa. Porin hylsytehdas suljetaan ja raaka-aine kuljetetaan Porista jatkossa Imatran ja Loviisan hylsytehtaille. Porin kartonkitehdas pystyy investoinnin jälkeen hyödyntämään kaiken Suomen kotitalouksista kerättävän pakkausmateriaalin. Henkilöstövahennykset Porissa ja Varkaudessa ovat noin 30 henkilöä.
Porin kartonkitehtaalla on yksi reilu 4-metrinen kartonkikone, jonka kapasiteetti on noin 120 000 tonnia vuodessa. Kone valmisti ennen (vuoteen 1991 saakka) voimapaperia. Porin tehtaan etuna verrattuna Varkauteen on logistisesti parempi sijainti rannikolla - joskaan muutosten jälkeen siitä ei ole juuri hyötyä, koska hylsytehtaat sijaitsevat Imatralla ja Loviisassa. Porin kartonkikone on Varkauden aiemmin suljettua konetta tehokkaampi. Mielenkiintoista on, että Porin tehdaskiinteistön omistaa UPM-Kymmene Oyj Rosenlewin ja Rauma-Repolan perintönä. Tiloissa toimi aiemmin Porin Paperi.
Sanomalehtipapereissa yhtiön pienimmän sanomalehtipaperikoneen (Varkaus PK2) tuotantoa rajoitetaan jälleen. Sanomalehtipaperituotanto keskitetään Varkaudessa PK4:lle. PK2:sta ei ainakaan tässä vaiheessa suljeta pysyvästi, mutta kaukana PK2:n ja koko Varkauden integraatin sulkeminen ei ole. Lomautusten piirissä on Varkaudessa noin 90 henkilöä.
perjantai 19. helmikuuta 2010
perjantai 5. helmikuuta 2010
Voikkaan viimeiset paperikoneet myyty
UPM-Kymmene Oyj on myynyt viimeiset Voikkaan jäljellä olevista paperikoneista (PK11 ja PK18). Kouvolan Sanomien mukaan koneet on myyty osina Turkkiin. UPM-Kymmene Oyj ei paljasta ostajaa. Myyntiä hoitaneen Varaoke International Oy:n myynti-ilmoituksissa olleen tiedon mukaan koneet oli myytävänä ainoastaan voimapaperin valmistusta varten. Ei liene kovin vaikeaa selvittää turkkilaisia voimapaperin valmistajia. Tässä yksi.
Varkaus alkaa olla taputeltu
Varkauden tehtaiden sulkeminen näyttää selvältä. Toimisto- ja painopaperien markkinoilla on ylikapasiteettia, eikä Varkauden ahdinkoa helpota vanha tuotantokoneisto. Vanha tehdasinfrastruktuuri yhdistettynä tehtaan valmistamiin bulkkituotteisiin on yhtälö, jonka perusteella tehdaskombinaatin sulkeminen on perusteltua.
Varkauden jäljellä olevat paperikoneet ovat vuosilta 1926, 1961 ja 1977. Koneita on toki uusittu viime vuosiin saakka, mutta vanhasta on mahdoton tehdä uutta. Myös sellutehdas on pieni ja vanhentunut, sen kapasiteetti on ainoastaan 220 000 tonnia vuodessa, kun modernit sellutehtaat esimerkiksi Etelä-Amerikassa tuottavat yli miljoona tonnia vuodessa - samalla tai pienemmällä henkilöstöllä.
Toinen merkittävä ongelma liittyy sanomalehtipapereissa käytettävän kuumahierteen (TMP, thermo-mechanical pulp, puusta kuumahiertämällä valmistettu mekaaninen massa) valmistukseen. Valmistus kuluttaa suuret määrät sähköä. Kilpailijat valmistavat sanomalehtipaperia yleensä uusiokuidusta. Keski-Euroopassa sanomalehtipaperin valmistus uusiokuidusta on enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomessa sanomalehtipaperin valmistuksessa uusiokuitua käyttää ainoastaan UPM Kaipola. Kajaanin paperitehdas suljettiin osittain samoista syistä (energian hinta, bulkkituotteet), mikä nyt uhkaa on Varkauden tehtaita.
Merkittävä sulkemisen puolesta puhuva tekijä on Varkauden kohdalla integraatin etujen katoaminen vuodesta 2006 alkaen: Paperikone PK1 (1921, hienopaperilajit) suljettiin vuonna 2006 ja hylsykartonkia valmistanut kartonkikone joulukuussa 2008. Tehtaan toiminnan kannalta välttämättömät yleiskustannukset jakautuvat nyt pienemmälle määrälle tuotantoyksiköitä ja edelleen tuotettua tonnia kohden jakautuvat kustannukset ovat suuremmat.
Liiketoimintaympäristö Suomessa on paperiteollisuudelle epäedullinen esimerkiksi korkeasta energian hinnasta, palkkatasosta ja valuuttakurssien tilanteesta johtuen. Tämän perusteella ei perustuotteita kannata keskellä Suomea ja kaukana päämarkkina-alueista valmistaa. Varkaudella on tulevaisuus, mutta nykymallinen tuotantorakenne alkaa olla elinkaarensa lopussa. Karvisen puheista saattoi rivien välistä päätellä, että Stora Ensolla on Varkauden kohdalle jo suunnitelmat valmiina. Loppuaika nykytuotteilla käytetään esimerkiksi kilpailijoiden ahdingon kasvattamiseen. Suljettavaksi määrätty tehdas saattaa olla kätevä työkalu kilpailijoiden kiusaamiseen. Nämä näkökohdat huomoiden lienee selvää, että Varkaudessa ei kannata jatkaa nykymuotoista liiketoimintaa. Liiketoiminta kun ei ole hyväntekeväisyystyötä.
Varkauden jäljellä olevat paperikoneet ovat vuosilta 1926, 1961 ja 1977. Koneita on toki uusittu viime vuosiin saakka, mutta vanhasta on mahdoton tehdä uutta. Myös sellutehdas on pieni ja vanhentunut, sen kapasiteetti on ainoastaan 220 000 tonnia vuodessa, kun modernit sellutehtaat esimerkiksi Etelä-Amerikassa tuottavat yli miljoona tonnia vuodessa - samalla tai pienemmällä henkilöstöllä.
Toinen merkittävä ongelma liittyy sanomalehtipapereissa käytettävän kuumahierteen (TMP, thermo-mechanical pulp, puusta kuumahiertämällä valmistettu mekaaninen massa) valmistukseen. Valmistus kuluttaa suuret määrät sähköä. Kilpailijat valmistavat sanomalehtipaperia yleensä uusiokuidusta. Keski-Euroopassa sanomalehtipaperin valmistus uusiokuidusta on enemmän sääntö kuin poikkeus. Suomessa sanomalehtipaperin valmistuksessa uusiokuitua käyttää ainoastaan UPM Kaipola. Kajaanin paperitehdas suljettiin osittain samoista syistä (energian hinta, bulkkituotteet), mikä nyt uhkaa on Varkauden tehtaita.
Merkittävä sulkemisen puolesta puhuva tekijä on Varkauden kohdalla integraatin etujen katoaminen vuodesta 2006 alkaen: Paperikone PK1 (1921, hienopaperilajit) suljettiin vuonna 2006 ja hylsykartonkia valmistanut kartonkikone joulukuussa 2008. Tehtaan toiminnan kannalta välttämättömät yleiskustannukset jakautuvat nyt pienemmälle määrälle tuotantoyksiköitä ja edelleen tuotettua tonnia kohden jakautuvat kustannukset ovat suuremmat.
Liiketoimintaympäristö Suomessa on paperiteollisuudelle epäedullinen esimerkiksi korkeasta energian hinnasta, palkkatasosta ja valuuttakurssien tilanteesta johtuen. Tämän perusteella ei perustuotteita kannata keskellä Suomea ja kaukana päämarkkina-alueista valmistaa. Varkaudella on tulevaisuus, mutta nykymallinen tuotantorakenne alkaa olla elinkaarensa lopussa. Karvisen puheista saattoi rivien välistä päätellä, että Stora Ensolla on Varkauden kohdalle jo suunnitelmat valmiina. Loppuaika nykytuotteilla käytetään esimerkiksi kilpailijoiden ahdingon kasvattamiseen. Suljettavaksi määrätty tehdas saattaa olla kätevä työkalu kilpailijoiden kiusaamiseen. Nämä näkökohdat huomoiden lienee selvää, että Varkaudessa ei kannata jatkaa nykymuotoista liiketoimintaa. Liiketoiminta kun ei ole hyväntekeväisyystyötä.
torstai 4. helmikuuta 2010
Investointi Kemiin!
Selluyhtiö Metsä-Botnia investoi Kemiin noin 40 miljoonaa euroa rakentamalla uudet kaustisointi- ja vesilaitokset. Lama-ajan media pitää investointia suurena, vaikka metsäteollisuuden mittakavaassa investointi on juuri ja juuri keskitasoa. Viime vuosina ei metsäteollisuudessa myöskään ole totuttu suuriin uusintavestointeihin - kilpailukykyä on pidetty yllä pääosin kunnossapitoinvestoinneilla. Toisaalta: Tämän luokan investointeja ei juuri huomioida suuren mittakavaan strategiapäätöksiä tehdessä - hyvänä esimerkkinä Summan ja Kemijärven tehtaat, joihin oli investoitu ennen lakkauttamista.
Kyseisessä investoinnissa vanhat laitteet korvataan kokonaan uudella ja merkittävää kapasiteetin lisäystä tuskin tulee - sen sijaan tehokkuus ja tuottavuus todennäköisesti paranevat. Investoinnin laitetoimittajia ei ole vielä valittu. Rakennusvaiheen työllistävä vaikutus on merkittävä.
Kyseisessä investoinnissa vanhat laitteet korvataan kokonaan uudella ja merkittävää kapasiteetin lisäystä tuskin tulee - sen sijaan tehokkuus ja tuottavuus todennäköisesti paranevat. Investoinnin laitetoimittajia ei ole vielä valittu. Rakennusvaiheen työllistävä vaikutus on merkittävä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)