keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Serlaa sen olla pitää - lisää pehmopaperitehtaita kiitos!

Serlaa sen olla pitää ja Luonto kiittää luonnonystävää. Nämä kaksi markkinointilausetta ovat tuttuja suomalaiselle pehmopaperin kuluttajalle. Enemmän markkinointia ei Suomen markkinoilta juuri löydykään, sillä Suomessa on vain kaksi pehmopaperitehdasta: Mäntän paperitehdas (Metsä-Tissue) ja Nokian Paperi (Georgia Pacific). Näiden yhteinen pehmopaperikapasiteetti on noin 180 000 t/a. (Mäntässä valmistetaan myös tiivispapereita.) Lisäksi oululaisen SAH-KO Oy:n ja japanilaisen Shimizu Seisakujo-yhtiön yhteisyritys Shimizu Group Ltd valmistaa muiden valmistamista jumborullista hylsytöntä Ballbig wc-paperia. (Video valmistusprosessista)

Mahtuisiko Suomeen 1-2 pehmopaperitehdasta lisää? Tämä voisi olla perusteltua useastakin syystä: Venäjän elintason kohoamisen mukana kasvavat markkinat sijaitsevat vieressä ja esimerkiksi Ruotsista löytyy 8 pehmopaperitehdasta (yhteensä noin 320 000 t/a):

-Skåpafors (Bengtsfors)
-Klippan
-Katrinefors
-Pauliström
-Nyboholm
-Edet
-Jönköping
-Långa-Finess (Kisa)

Suhteessa markkinoiden kokoon Ruotsissa on suunnilleen yhtä paljon pehmopaperin tuotantokapasiteettia kuin Suomessa. Ruotsissa tuotantokapasiteetti on kuitenkin jakautunut useammalle yritykselle kuin Suomessa
, mikä parantaa kilpailua. Lisäksi Ruotsissa toimii Metson pehmopaperikoneiden osaamiskeskus Karlstadissa.

Perusteellinen vilkaisu Prisman pehmopaperihyllyyn Suomessa kertoo seuraavaa: Valtaosa papereista on Metsä-Tissuen ja Nokian Paperin valmistamia. Kuitenkin esimerkiksi S-ryhmän omalla Rainbow-tuotemerkillä myytäviä pehmopapereita on valmistettu Suomen lisäksi sekä Saksassa että Ruotsissa.

Euroopassa suurimpia toimijoita alalla ovat SCA, Metsä Tissue, Georgia Pacific
ja Kimberly Clark. Alalla on myös useita pienempiä valmistajia. Kenellä olisi kiinnostusta pehmopaperitehtaan perustamiseksi Suomeen? Pehmopaperitehtaan ei tarvitse olla läheskään niin massiivinen kuin muut paperi- ja kartonkitehtaat, joten tehtaan aloitusinvestointikin on pienempi. Pehmopaperin valmistuksessa ei tarvita aivan viimeisintä teknologiaa. Molempien suomalaistehtaiden uusimmat koneet ovat 1960-luvulta, tosin useaan kertaan modernisoituina. Käytettyjä pehmopaperikoneita ja laitteita on hyvin saatavilla.

Olisikohan Kajaanissa tai Haminassa edullisia teollisuustontteja tarjolla? Lopetettujen paperitehtaiden infrastruktuuria, kuten esimerkiksi jätevedenpuhdistamoa ja rakennuksia voisi käyttää hyödyksi, kunhan lopputuotteet eivät kilpaile tilojen nykyisten omistajien valmistamien tuotteiden kanssa. Toisaalta: Pehmopaperituotteiden logistiikka on haasteellista. Tuotteen huokoisuudesta ja suuresta tilantarpeesta johtuen suurenkin kuljetusyksikön tonnimäärä jää pieneksi. Tästä johtuen kovin monta sataa kilometriä ei tuotteita kannata kuljetella korkeista kuljetuskustannuksista johtuen.

Yksi vaihtoehto tässä tuotesegmentissä on kuivapaperitehdas, joita Suomessa ei ole vielä ainuttakaan. Lopputuote sijoittuu pehmopaperin ja kuitukankaan väliin, jolloin kaikissa yhteyksissä ei puhuta paperista. Kuivapaperin valmistuksessa
ei käytetä vettä. Pääraaka-aineena käytetään rullasellua. Prosessissa sellukuitu puhalletaan kuivaviiran päälle airlaid-menetelmällä. Sen jälkeen kuitu sidotaan sideaineilla, kuivataan ja puristetaan. Lacell Oy on rakentamassa kuivapaperitehdasta Kausalan Niinimäen kylään. Tehtaan maksimituotantokapasiteetiksi on suunniteltu 7500 t/a. Olisiko tämän tyyppisiä tehtaita mahdollista rakentaa myös muualle Suomeen?

tiistai 28. lokakuuta 2008

Tampellaa tarjolla - Kymin paperikone 7 myyntiin

UPM-Kymmene on laittanut myyntiin vuonna 2006 pysäytetyn Kymin paperitehtaan paperikone PK7:n (150 000 t/a, MWC). Myynti-ilmoitus löytyy jälleen ainakin konetta kauppaavan Varaoken sivuilta. Kone on alunperin Wärtsilän vuonna 1970 toimittama. Tampella Papertech on tehnyt koneeseen suuren uusinnan 1988-1989. Konetta on kehitetty myös myöhemmin varsin paljon aina 2000-luvun alkuun saakka. Alkuperäistä konetta on myynti-ilmoituksen mukaan jäljellä enää noin 15-20%. (Kuvassa UPM-Kymmene Oyj Kymin paperitehdas ja Kuusanniemen sellutehdas, Kuva: UPM-Kymmene Oyj)


Toisin kuin Voikkaan myynnissä olevissa koneissa, Kymin PK7:n myynti-ilmoitukseen ei ole asetettu mitään myyntiä rajoittavia ehtoja. Toisaalta näin pienellä koneella ei juuri kannata MWC-paperia nykyään valmistaa. Kone on teknisesti hyvässä kunnossa, joten siitä saattaisi pienellä modernisoinnilla saada hyvän voimapaperi- tai kartonkikoneen.

Kohta sivuille ilmestyvät myyntiin todennäköisesti myös ainakin osa Kajaanin paperikoneista. Myöskään Stora Enso ei ole vielä kertonut esimerkiksi Summan kahden koneen, Anjalan PK1:n ja ensi vuonna suljettavan Kaukopään kartonkikone 1:n jatkokäytöstä. Edelleen listoilta puuttuu todennäköisesti ainakin yksi Tervasaaren suljettu säkkipaperikone.

Second hand-koneista on ylitarjontaa. UPM poistaa käytöstä huomattavasti uudempaa kapasiteettia kuin esim Stora Enso. Useat Stora Enson suljettavat koneet ovat perusrakenteeltaan 1950-luvulta (esim. Anjala PK1 ja Kaukopään kartonkikone) tai vanhempia, joten ne päätyvät helposti romuraudaksi.

perjantai 24. lokakuuta 2008

Uruguayn tehdaskin seisoo

Metsä-Botnia kertoo rajoittavansa sellun tuotantoa ja seisottavansa myös Uruguayn tehdasta kaksi viikkoa, joka vähentää tuotantoa noin 40 000 t. Myös Suomen tehtailla tuotantoa rajoitetaan 50 000 tonnin edestä. Syynä seisokkeihin on heikentynyt markkinatilanne ja korkeat selluvarastot. Tämän perusteella suomalaisella havusellulla näyttää edelleen olevan vankka kysyntä, koska rajoitukset eivät kohdistu yksinomaan Suomen tehtaille. Metsä-Botnian omistavat UPM-Kymmene, M-real ja Metsäliitto. UPM:n omistusosuus on 47 % ja Metsä-Botnian tulos raportoidaan osana Metsäliitto-yhtymän tulosta.

Tämä uutinen ja etenkin Brasilialaisen Aracruzin sellutehdashankkeen lykkääminen kertovat alan olevan haasteellisessa tilanteessa myös kasvavilla markkinoilla nykyisessä taloustilanteessa. Metso kertoi viikon alussa neuvottelevansa Arcruzin Guaíban sellutehdashankkeen uudesta toteutusaikataulusta. Tilaus on Metsolle erittäin merkittävä, noin 400 milj. euroa.

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Smurfitin uusin siirto

Dermot Smurfitin komentoon kuuluva Powerflute on ostanut vaikeuksiin ajautuneen saksalaisen Lenningenin laaksossa toimivan Scheufelenin paperitehtaan. Ei mitenkään yllättävää, mutta nyt kartonkiin keskittynyt Powerflute hyppää kerralla pitemmälle jalostettuihin tuotteisiin. Scheufelen valmistaa korkealaatuisia taidepapereita kahdella pienellä koneella (3800 mm ja 4100 mm). Tehtaassa on myös kolmas pieni kone, mutta se ei ole ollut käytössä vuoden 2006 jälkeen. Kahden koneen kapasiteetti on noin 290 000 t/a. (Kuva: Scheufelen)


Suomessa Dermot Smurfitin pääosin omistamien Savon Sellun ja Pankakosken kartonkitehtaiden kohdalla on toteutettu mittavat tehostamistoimet henkilöstön vähennyksineen, jotka ovat tuottaneet ainakin osittain haluttua tulosta. On varmaa, että sama toteutuu myös Saksassa, kun toisena vaihtoehtona olisi ollut tehtaan pysyvä sulkeminen. Kahden pienen koneen pyörittäminen ei vaadi 700 henkilön työpanosta tehokkaasti toteutettuna. Tässä vaiheessa Powerflute on sitoutunut 500 henkilön työllistämiseen, mutta jatkossa tämä luku varmasti pienenee eri tavoilla. Saksassa yt-neuvottelujen kautta toteutetut henkilöstövähennykset ovat kalliita, koska ammattiliitot ovat maassa erittäin vahvoja ja vähennettäville henkilöille maksettavat korvaukset nousevat korkeiksi. Mikäli tehdas saadaan kannattavaksi, kannattaisi muidenkin alalla toimivien yritysten ottaa mallia Powerfluten tavasta toimia. Mielenkiintoista tässä järjestelyssä on jälleen suomalaiset. Scheufelenin johdossa toiminut Kim Jokipii on aiemmin toiminut myös Stromsdalissa ja mm. Sappin palveluksessa.

¡Bienvenidos a Botnia!

Metsäliitto-konserni kertoo jälleen uusista supistustarpeistaan lähes kaikilla toimialoilla.

Pelastajana tilanteeseen on ainoastaan Metsä-Botnian Uruguayn sellutehdas Fray Bentosissa. Sen käynnistäminen on sujunut hyvin ja tehdas on nostanut sekä Botnian liikevaihtoa että liiketulosta. Tehdas valmistui juuri oikeaan aikaan, koska tällä hetkellä hankkeeseen olisi vaikea saada rahoitusta. Botnia on ollut Metsäliitolle jo pitkään ainoa oikea kruununjalokivi. Sen asema vahvistuu entisestään M-realin myytyä Kirkniemen Sappille. Kotimaassa Botniallekin saattaa tulla kysymykseen selluntuotannon pysyvämmät rajoitukset. Huonoimmassa asemassa ovat sisämaan tehtaat, joihin on investoitu suhteellisesti vähiten. Ensimmäisenä tulee mieleen Äänekosken sellutehdas.

Metsäliitto kertoo myös että markkinatilanne ja tuotantokustannukset ovat nousseet. Tuotantokustannuksiin tuo pientä toivoa öljyn hinnan laskeminen, mutta maailmantalouden taantuma taas voi pahentaa tilannetta entisestään.

Metsäliitto-konserniin kuuluvalla M-realilla ei kohta ole, mistä supistaa. Yhtenä todennäköisenä kohteena voi kuitenkin olla Kyröskosken tehtaat, jossa valmistetaan esimerkiksi tapettipaperia. Rakennusalan taantuessa taantuu nopeasti myös tapettipaperien kysyntä. Entäpä, jos M-real keskittyisi pelkästään kartonkeihin ja sammuttaisi valot kaikilta niiltä paperitehtailta, jotka sijaitsevat konsernin kartonkitehtaiden yhteydessä? Näitä tehtaita kotimaassa on ainakin Kyröskoskella, Simpeleellä ja Äänekoskella.


Kuva: M-realin Kyröskosken tehdas (Lähde: M-real Image Bank)Tosin Äänekosken paperitehdas toimii jatkossa alihankkijana Sappille. Entistä todennäköisempää on myös se, että Metsäliitto saattaisi luopua M-realista kokonaan - todennäköisesti siten, että parhaat yksiköt myytäisiin ja huonoimmat lopetettaisiin - yksinkertaista. Olisiko esimerkiksi venäläisten yritysten vuoro tulla Suomeen tehtaiden isänniksi? Entäpä Metsä-Tissue?

maanantai 13. lokakuuta 2008

Juankoski here I come

Kartonkiyhtiö Stromsdalin käyttökate jää miinukselle yhtiön tiedotteen mukaan. Stromsdal kertoo tiedotteessaan, että tilausvirta on heikentynyt ja asiakkaat ovat ilmoittaneet maksuongelmista, jolloin ne eivät ole kyenneet tekemään tilauksia.
Stromsdal on tarponut suossa pitkään, eikä kuivalle maalle pääsy ole näköpiirissä. Yritys on tiettävästi ollut hyvin lähellä konkurssitilannetta muutaman kerran, mutta aina joku sijoittajaryhmä on kiinnostunut yrityksestä. Yhtiön perusongelmat ovat ovat hyvin tuttuja Suomen paperiteollisuudesta. Yhtiöllä on sama perusongelma kuin M-Realilla: Sen ainut kartonkikone on pieni. Koneen rataleveys 2470 mm on alan kapeimpia Suomessa. Konetta on kehitetty paljon, mutta leveyttä on mahdoton kasvattaa. Tuotantokoneisto vaatisi perusteellista uusimista eli todennäköisimmin uuden kartonkikoneen. Siihen yhtiöllä ei nykytilanteessa ole taloudellista mahdollisuutta.

Lisäksi yhtiö käyttää massanvalmistuksessa paihehiomoa, joka kuluttaa paljon energiaa. Ongelma on siltä osin sama, kuin Kajaanissa. Kajaanin tehdas kaatui paljon energiaa kuluttavaan tuotantoprosessiin. Stromsdalin etuna on kuitenkin kalliit erikoistuotteet, joista saatava hinta on parempi kuin bulkkituotteissa. Tilannetta ei helpota myöskään se, että Stromsdalin tehdas sijaitsee Juankoskella, Savon sydänmailla - kaukana markkinoista.

Tuotteet ja tuotekehitys lienevät kunnossa, mutta tuotteet pitäisi pystyä myös valmistamaan kilpailukykyisesti ja tehokkaasti. Mitäpä jos Stromsdal ryhtyisi vain myynti-, markkinointi- ja tuotekehitysyhtiöksi ja hankkisi tuotteet alihankintana muualta? Tämä ei ole perinteisesti ollut tapana alalla, mutta esimerkiksi Sappi ryhtyy toimimaan näin M-realin kanssa muutamien tehtaiden osalta.

Jälleen kerran valoa näkyy tunnelin päässä. Suomalaisista sijoittajista koostuva joukko on ilmoittanut kiinnostuksensa Stromsdaliin. Olisiko myös Dermot Smurfit joukkoineen kiinnostunut Stromsdalista? Smurfitin Pankaboard Lieksassa ja Stromsdal ovat rakenteeltaan ja tuotteiltaan hyvin samanlaisia. Merkittäviä erojakin löytyy: Pankaboardilla tehdään kartonkia kahdella koneella kapasiteetin ollessa 95 000 t/a. Henkilökuntaa on noin 160. Kun taas Stromsdalilla on yksi kone (70 000 t/a) ja henkilökuntaa noin 160. Stromsdalilla on myös erillinen off-machine-päällystyskone. Pankaboard on ulkoistanut paljon toimintoja, kuten esimerkiksi taloushallintoa, kun taas Stromsdal otti aiemmin ulkoistamansa kunnossapidon takaisin ABB:ltä. Koska Stromsdal on yhden tehtaan ja yhden koneen yritys, on tehdasta kehitettävä niin kauan kuin mahdollista. Siinä tilanteessa kapasiteettia ei voi sulkea, ellei yrityksen toiminta-ajatusta ja strategiaa muuteta täysin.