Kuolee, ei kuole, kuolee, ei kuole...

No niin. Taas Tekniikka ja Talous listasi lopetettavia tehtaita, tai oikeastaan niitä, jotka jäävät jäljelle. Jämsänkosken vahvuudeksi on manittu aikakauslehtipaperi, vaikka se on paperilaji, missä on ylikapasiteettia ja Jämsänkoskella valmistetaan paljon myös tarrapaperia. Myös Kaukaan ja Rauman tehtaat valmistavat aikakauslehtipaperia, jossa on ylikapasiteettia.

Lehti myös unohti mainita useita muita alalla toimivia yrityksiä, kuten Stromsdal, Sonoco, Savon Sellu, Pankaboard, Mondi (Lohjan paperitehdas)... Listaa pystyisi jatkamaan vielä huomattavasti pidemmäksi. Tuskin ainakaan suuri osa näistä firmoista laittaa lappua suosiolla luukulle, jos ja kun muita vaihtoehtoja on tarjolla.

Myös hienopapereissa on haastetta. UPM päättänyt jatkaa paperikone 2:n seisokkia Nordland Papierin tehtaalla Dörpenissä Saksassa. Samaan aikaan Suomessa - kaukana markkinoista - sijaitsevat koneet jauhavat täysillä paperia. Ei Nordlandin koneen määräaikaisella sulkemisella ja Sisä-Suomella ollut kovin paljon tekemistä, vaikka talouslehdet aina merenrantaa ylistävätkin. Toisaalta: Voidaanko tästä vetää joitakin johtopäätöksiä Kajaanin neloskoneen (sanomalehtipaperi) hiljaiselon jatkumiseen tai muihin toimenpiteisiin, koska ilmoitusta sen tilanteesta ei vielä tullut UPM:n konsernijohdolta?

Paperiteollisuuden kehityskulku on viime aikoihin asti kulkenut kohti suuria sekatavaratalo-konserneja, kuten esimerkiksi UPM, Stora Enso ja International Paper. Tämä kehitys ei voi jatkua loputtomiin, vaan jossakin vaiheessa on tapahduttava muutos. Tällä hetkellä puhutaan suurten konsernien rakennejärjestelyistä, joissa ne keskittyvät vain tiettyyn tuotealueeseen, kuten pakkauskartongit tai painopaperit. Markkinat jaetaan uudelleen.

Lähes jokaisen suomalaisen paperitehtaan kehitys on alkanut paikallisesta "yhtiöstä" ja kulkenut suuren monikansallisen konsernin yksiköksi (Tästä on tehty kirjakin, kuten: Virtanen, Sakari. (2006) Yhtiöstä yksiköksi : UPM Kajaani 100 vuotta. Kajaani. UPM-Kymmene Oyj. ISBN 951-9070-34-6). Poikkeuksiakin toki löytyy. Miksi ei jossakin vaiheessa joku tehdas voisi palata takaisin itsenäiseksi yhtiöksi? Näin on jo käynytkin, kuten esimerkiksi Stora Enso myi Pankakosken tehtaan Dermot Smurfitin kokoamalle Pankaboardille ja M-real Savon Sellun samaisen herran Powerflute Oy:lle.

Vihdoinkin löytyi myös joku, joka puhuu asiaa ja ainainen talousjulkaisujen hehkuttama rannikkolähtöisyys saa kenkää. YLE:n Oulu-Radion haastattelema Metsäalan tulevaisuusfoorumiin kuuluva Joensuun yliopiston tutkija Jakob Donner-Amnell muistaa nostaa esille tehtaiden valmistamien tuotteiden merkityksen. Eihän siinä ole esimerkiksi talouslehtien perusteella kerrassaan mitään järkeä, että Kaskisissa (joka siis sijaitsee rannikolla) valmistetaan kemihierrettä sisämaan paperitehtaissa käytettäväksi.

Donner-Amnell moittii metsäteollisuutta myös uusiutumisen pelosta. Metsäteollisuuden vanhakantaisuutta kuvaa jo hyvin se aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsemani solmio-esimerkki, jossa nuorta metsäyhtiön palvelukseen tullutta diplomi-insinööriä kehuttiin solmion käyttämisestä (ks . kirjoitus 23. heinäkuuta "Uhanalaiset tehtaat"). Herätys! Patruunoiden aika on ollut jo kauan sitten ohi, eikä Waldenikaan enää ajele Valkeakosken katuja komentovaunulla. Ottakaa mallia Nokiasta, jossa organisaatio pyörii kilpaa haudassaan kääntyvän perustajansa Fredrik Idestamin kanssa. Idestam oli sinnikäs ja ennakkoluuloton, mutta ovatko niitä myös nykyiset paperiyhtiöiden toimitusjohtajat?

M-realismia

M-realin kannattavuus on ollut heikko jo useita vuosia. Yhtiön vaikeudet juontavat juurensa oikeastaan jo vuosien ja vuosikymmenten taakse. Jos verrataan muihin suomalaisiin paperin- ja kartonginvalmistajiin, on M-realin konekoko huomattavan pieni (M-realin suomalaisten tehtaiden keskikoneleveys noin 4800 mm:n luokkaa, ilman Kirkniemen tehdasta noin 4100 mm). M-real edeltäjineen on pitänyt hengissä vanhoihin tiloihin ja vanhojen koneiden pohjalle rakennettuja koneita huomattavasti muita alan toimijoita pidempään. Hetkellisesti se on saattanut tuntua hyvältä ja edulliselta ratkaisulta, mutta pitemmällä aikavälillä pienet tuotantoyksiköt muodostuvat helposti tehottomiksi. Kilpailijat ovat sulkeneet runsaasti M-realin mittakaavassa suuria koneita.

Merkittävä tekijä koneiden uusinnassa on koneen leveys. Sitä kun on lähes mahdotonta kasvattaa taloudellisesti kannattavalla tavalla: koneen ympärillä oleva rakennus sanelee koneen äärirajat. Keskeisimpiä tekijöitä ovat tehdashallin katossa oleva siltanosturi (leveys, nostokyky) ja tehdashallin kantavat rakenteet. Niiden muuttaminen on sen verran iso juttu, että on kannattavampi rakentaa kokonaan uusi tehdas. Myös ennen 60-lukua rakennetut tehdaskiinteistöt ovat monilta osin rakennusteknisiä haasteita.
Vuonna 2001 Metsä-Serla vaihtoi nimensä kansainvälisesti paremmalta kuulostavaksi M-realiksi. Perinteinen Metsä-Serla nimi sai jäädä. Oliko viisasta keksiä uusi brändi tyhjästä ja hylätä vanha hyväksi havaittu logo ja nimi? Ainakin UPM-Kymmene ja Stora Enso luottavat perinteisiin, yritysten historiasta pohjautuviin nimiin.

Metsä-Serlan oljenkorsia ovat lähinnä osuus Metsä-Botniasta (ja etenkin Fray Bentosin tehdas), Kirkniemen melko moderni paperitehdas, joka on muuten viimeinen Suomeen rakennettu ns. greenfield ("puhtaalle pellolle rakennettu")-paperitehdas sekä pakkausteollisuuteen liittyvä kartongintuotanto. Toivottavasti myös M-realin tuotekehitys pystyy pelastamaan jotakin innovatiivisilla tuotteilla. Näistä näkökohdista johtuen yksi mahdollinen ratkaisu onkin M-realin pilkkominen kannattaviin ja kannattamattomiin osiin. Siinäpä vähän ajateltavaa M-realin osaketta omistaville ja omistajiksi aikoville.

Wargöns Bruk - yhden paperikoneen tehdas

Tänään Holmen paper ilmoitti lopettavansa Wargönin paperitehtaan Vänersborgissa Götajoen rannalla Länsi-Ruotsissa. Tehtaassa on yksi pienehkö (4690 mm) paperikone, joka valmistaa MWC-paperia 145 000 t vuodessa. Holmen on oikealla linjalla, mutta kovin paljon ylikapasiteettia tämä ei helpota. Suunta on kuitenkin parempaan. Holmenille jää Ruotsiin vielä kaksi paperitehdasta ja yksi kartonkitehdas. Holmenin koneiden koko on pieni ja lisää "pudotuksia" on varmasti luvassa. (Kuva: Holmen)


Pitäisikö tästä tehdä johtopäätös myös Suomeen? No pitäisi. Yhden koneen paperitehtaissa koneen toiminnan taustalla vaikuttavat kustannukset nousevat helposti liikaa ja tästä johtuen periaatteessa kohtuullisen tehokas konekin voi olla tätä kautta tappiollinen. Usean tuotantolinjan tehtaissa ja integraateissa yleiskustannuksia saadaan jaettua usealle linjalle, jolloin kustannusrakenteesta tulee terve ja kannattavuus paranee.

Yhden koneen paperi- ja kartonkitehtaita Suomessa ovat M-real Kangas, Stromsdal ja Sonocon Korkeakoski Karhulassa. Myös M-Real Kemissä, UPM Pietarsaaressa, Savon Sellu Sorsasalossa ja Stora Enso Heinolassa ovat yhden koneen tehtaita, mutta niiden yhteydessä on myös sellutehdas. Kahden koneen tehtaissakin kustannukset ovat nykyrakenteella vähän niin ja näin. Niistä tehtaista tuleekin sitten jo pitempi lista.

Omistusrakenteista ja muista taustalla vaikuttavista tekijöistä voitaisiin seuraavaksi putoajaksi veikata näillä ja sijainnin perusteella Kankaan paperitehdasta Jyväskylässä, mutta myös muutama kahden koneen yksikkö on liipasimella.

Osta paperikone!

Mitä paperikoneelle tapahtuu, kun yritys päättää laittaa lapun tehtaan luukulle ja 100 metrinen laite jää käyttämättömäksi? Pitkään second hand-koneet valuivat Suomesta Kiinaan, Thaimaahan, Afrikan maihin ja muaalle kolmannen maailman valtioihin, kuten Voikkaan PK16 (Erikoissanomalehtipaperi), joka myytiin Filippiineille.

Enää ei kiinalainen paperitehdasta suunnitteleva yritys tähyile Suomesta käytettyä pari metriä leveää konetta vuosisadan alusta, vaan hankkii yli 10 metrisen uuden koneen esimerkiksi Metsolta. On kuitenkin edelleen maita, jonne suomalaiset second hand koneet kelpaavat.

Koneita kauppaavia nettisivustoja on useita. Second hand koneita välittää esimerkiksi suomalainen Varaoke International ja yksi useista netistä löytyvistä palveluista on Wotol. Siellä on tälläkin hetkellä myynnissä ainakin kaksi suomalaista kartonki- ja paperikonetta: Tako KK2 (3-kerros taivekartonki) ja Myllykoski PK5 (PCR- ja PCO-paperit). Mielenkiintoista tässäkin on se että Myllykoski ilmoitti jo vuonna 2006 romuttavansa viitoskoneen, joka on seissyt vuodesta 2002. M-real näyttää tarvitsevan kipeästi rahaa, koska on laittanut koneen myyntiin romutuksen sijaan. Onko tämä lyhytnäköistä ajattelua Euroopan ylikapasiteetti huomioiden?

Viime aikoina esimerkiksi UPM ja Stora Enso ovat kuitenkin romuttaneet koneita suoraan myymättä niitä minnekään estääkseen alaa vaivaavan ylikapasiteetin pahenemista. Näin kävi esimerkiksi Summan ykköskoneelle (sanomalehtipaperi) ja Voikkaan PK17:lle (MFS-paperi).

Suljetuista koneista myös Summan kaksi jäljellä olevaa konetta on paikallaan, kuten myös Voikkaan PK11 (MFC-paperi), PK18 (LWC-paperi) ja Kymin PK7 (hienopaperi). Voikkaan koneet myydään valmistamaan voimapaperia - siis tuotetta, joka ei kuulu UPM:n omaan tuotevalikoimaan. Kymin paperikone 7 ei löydy vielä myytävien koneiden listalta, kuten ei myöskään Tervasaaren PK6 (säkkipaperi).

Joidenkin vanhojen koneiden tulevaisuuden on myös veikkailtu liittyvän Venäjän valloitukseen, mutta todennäköisesti markkinoille mennään täysin uudella kalustolla tai hankkimalla jo olemassaoleva tehdas. Toisaalta onhan Changshun tehtaan tontillakin tilaa vielä usealle koneelle, mutta Kiinassa kalusto on ainakin oltava huippua, jotta saadaan kilpailuetua.

Case Kajaani

Kovalainen voitti Unkarin GP:n. Tämä onkin Talvivaaran kaivoksen lisäksi niitä ainoita myönteisiä uutisia Kainuusta viime aikoina. Tosin sillä ei taida olla kovin suurta taloudellista merkitystä kuin mestarille itselleen.

Eikä lähitulevaisuus lupaa hyvää: Helmikuussa suljettiin Kajaanin paperitehtaan neloskone 10 kuukaudeksi ja sen uudelleenkäynnistämisestä ei ole takuita. Myös viime aikojen öljyn hinnannousu tukee tosiasiaa, että perussanomalehtipaperia valmistavan koneen kilpailukyvyn varmistamisen eteen joudutaan tekemään hartiavoimin töitä ja lopputulos ei silti välttämättä ole toivotun kaltainen. Kajaanin neloskone on useilla mittareilla mitattuna oikeanlainen ja tehokas kone sanomalehtipaperin valmistukseen. Jos koneen lopputuotteen saisi valita nyt ilman mittavia uusintoja, se tuskin olisi tavallinen sanomalehtipaperi tai edes mitään siihen suuntaankaan. Taitaa loppua kajaanilaisten keinot kilpailukyvyn takaamiseksi. Viimeisellä toimintaviikollaan kone teki oman nopeusennätyksensä 1501 m/min.

Kajaanin tehtaalla ei ole toteutettu merkittäviä koneuusintoja useisiin vuosiin ja kaikki kolme konetta ovat tasoviirakoneita. Nähtäväksi jää, onko tehtaalla koekäyttövaiheessa olevalla mäntyprojektilla myönteisiä vaikutuksia tehtaan tulevaisuuden kannalta vai toimiiko Kajaanin paperitehdas vain suurena laboratoriona UPM:n muille tehtaille ennen tehtaan lopullista alasajoa?



Tehtaan johto on vakuutellut tehtaan myönteistä tulevaisuutta, mutta mitä muutakaan tehtaan häiriöttömästä toiminnasta vastaava henkilö voi tehdä? Ehkä yllättävintä viimeaikaisessa kapasiteetin rajoituksissa oli paperikone 4:n - tehokkaimman ja uusimman koneen - seisottaminen. Kaikki arvailivat 60-luvulla käynnistetyn paperikone kakkosen pysäyttämistä, mutta kakkosen nykyiset erikoistuotteet ovat kai menestyneet hyvin SC-paperin markkinoilla (PK2 valmistaa superkalanteroitua eli kiillotettua päällystämätöntä aikakauslehtipaperia).

Venäjän puutullit ovat olleet esillä näyttävästi tiedotusvälineissä. Kajaanin tehdas ei käytä merkittäviä määriä venäläistä puuta, mutta venäläisen puun saannin vaikeutuminen (=kallistuminen) voi johtaa kotimaisen puun ohjaamiseen muille UPM:n tehtailla, jolloin Kajaani jää ilman raaka-ainetta. Tähän tosin liittyy logistisia haasteita. Kajaanin tehtaan pääraaka-aine on kainuulainen kuusikuitupuu. Hankinta-alueen säde on noin 150 km ja sillä alueella ei UPM:llä ole muita tehtaita. Onko raaka-aineen kuljettaminen UPM:n muille tehtaille (esim. Kaipola ja Jämsänkoski) Keski-Suomeen kannattavaa. Pietarsaari lienee lähimpänä, mutta taitaa sellutehdas ja ainoa paperikone saada raaka-aineensa lähempääkin.

Kajaanin vahvuuksina voi pitää nykyaikaisen osaomisteisen voimalaitoksen (Kainuun Voima = UPM 50% Kajaanin kaupunki 50%). Tämän huhutaan olleen merkittävin kilpailuvaltti Voikkaan tehtaan lakkauttamisen puolesta, koska Voikkaan höyryvoimalaitos oli vanha ja UPM:n kokonaan omistama. Toinen vahvuus on kuusiraaka-aineen saatavuus varsin läheltä.

UPM:n Kajaanin yksikön (saha ja paperitehdas) olemassaolo on Kajaanille ja Kainuulle kiistattomasti erittäin merkittävä asia. Olisi vaikea kuvitella Kajaani ilman paperitehdasta, mutta näin varmasti on ollut myös Voikkaalla, Summassa ja Kemijärvellä.

Toivoa saa, mutta todellisuus määrää. Nälkämaan laulu on kuultu ennenkin Kainuussa.

Uhanalaiset tehtaat

UPM ja Stora Enso kertoivat aamulla tuloksensa. Ei hyvältä näytä. Hieman aikaisemmin tuloksensa kertonutta M-Realia ei pitäisi edes mainita. Luvassa määräaikaisia ja pysyviä tuotannon supistuksia.
Olympiavuonna 1952, kun Myllykosken paperitehdas erosi Yhtyneet Paperitehtaat-konsernista, oli Yhtyneiden pidettävä asemansa ja rakennettava pikaisesti uusi paperitehdas. Toimitusjohtaja Juuso Walden päätti rakentaa tehtaan Kaipolaan. Kaipola valittiin, koska se sijaitsi suurten metsien keskellä - raaka-ainetta oli siis runsaasti saatavilla. Rakennuskustannukset tulivat kaksi kertaa arvioitua kalliimmiksi, vaikka projektista ei kyllä ollut virallista kustannusarvioita. Silloin kuitenkin luotettiin tulevaisuuteen pitkäjänteisesti, eikä vuosineljänneksiin, puolivuosiin tai maksimissaan kokovuosituloksiin. Niinpä Kaipolakin on myöhemmin tahkonnut rahaa Yhtyneille ja UPM:lle.

Toista se on tänään: pörssiyhtiöiden tulostavoitteet ovat ensimmäisellä sijalla, devalvaatiolla ei enää voida säädellä teollisuuden kilpailukykyä. On oltava selkeästi kilpailijoita parempia ja pystyttävä kilpailemaan globaalisti.

Puuttuuko paperiteollisuudesta ketteryys? Kertooko tästä jotakin se, että erään Suomessa pääkonttoria pitävän metsäyhtiön pääkonttoriin töihin tulleelle vastavalmistuneelle diplomi-insinöörille sanottiin "Vaikka meillä on täällä ollut paljon asiallista nuorta porukkaa töissä, niin harvalla on ollut solmio kaulassa - hyvä, että sinulla on." Mitä tapahtuu, kun suuret ikäluokat siirtyvät sivuun ja (solmioton) nuorempi polvi astuu kehiin?

Tässä on listattu eri talouslehtien listaamat uhanalaiset paperiteollisuuden tuotantolaitokset ja perustelut uhanalaisuudelle (lehtien perustelut kursiivilla, omat kommentit sinisellä):

Tekniikka & Talous:

• Kajaanin paperitehdas - hankalassa paikassa kaukana kaikesta Kajaanin tehtaan kuusiraaka-aine tulee tehtaan ympäristöstä. Vain pieni osa Venäjältä. Kuljetettava se puukin on jonnekin.
  

• Kaipolan paperitehdas - tuottaaa satoja tuhansia tonneja kevyesti päällystettyä aikakauslehtipaperia eli lwc:tä. Tätä paperilajia Euroopassa valmistetaan pari miljoona tonnia liikaa

• Kaukaan paperitehdas - tuottaaa satoja tuhansia tonneja kevyesti päällystettyä aikakauslehtipaperia eli lwc:tä. Tätä paperilajia Euroopassa valmistetaan pari miljoona tonnia liikaa

• Uimaharjun sellutehdas - kuitupuun saanti Venäjältä

• Imatran Kaukopään sellutehdas - Valmistetaan yritykselle tärkeitä paperi- ja kartonkituotteita, tehtaalle ohjataan kuitupuuta, maksoi mitä maksoi

• Metsä-Botnian Joutsenon sellutehdas - Sellutehtaan ja kuumahierretehtaan yhdistelmä on nykytilanteessa kummajainen - totta, mutta kuumahierretehdas toimii Lielahden sulkemisen jälkeen Takon kartonkitehtaan massaosastona
  

• Äänekosken sellutehdas - Kohtaloksi voi koitua sen sijainti keskellä Suomea. Tehdas on rumasti sanottuna kaukana kaikesta. Samalla M-realin paperi- ja kartonkituotanto sellutehtaan lähellä on vaarassa. - Myöskö kaukana puuraaka-aineesta? Tuskin.
  

• Kankaan paperitehdas - Liian pieni, eikä sijaintikaan ole paras mahdollinen. M-realille tärkeä tehdas, suhteellisen iso paperikone
  

• Stora Enson Varkauden tehdas - Aika näyttää, pelastaako Sanomien satelliittipainon läheisyys kuitenkin sen. Toinen oljenkorsi voi olla VTT:n ja Stora Enson biopolttoainekokeilu.
  

Taloussanomat:

• Kajaanin paperitehdas - Kajaanin tehdasta rasittavat korkeat kuljetuskustannukset - On puukin kuljetettava, jos sitä meinataan muualla hyödyntää
  

• Myllykosken paperitehdas - Ei perusteluja - Ainoa konsernin kokonaan omistama tehdas Suomessa, kannattaa heikosti

• Varkauden tehtaat - Pieni yksikkö Varkaudessa toimii myös Corenso ja paperikoneisiin on tehty vasta mittavia uusintoja
  

• Kankaan paperitehdas - ei perusteluja M-realin mittakaavassa Kankaan neloskone on suuri ja moderni

Kauppalehti:

• Uimaharjun sellutehdas
  

• Sunila Kotkassa

• Varkauden sellutehdas - Mistä raaka-ainen Varkauden paperikoneille, jos sellutehdas loppuu?

• Kaskisten sellutehdas

• Inkeroisten paperitehdas Anjalankoskella - Inkeroisissa on kartonkitehdas, mutta lähistöllä sijaitsevassa Anjalan paperitehtaassa on mittavia uusintoja käynnissä
  

• Kajaanin paperitehdas - UPM:llä mittavia metsäomistuksia Kainuussa
  

• Kankaan tehdas Jyväskylässä Pieni tehdas ahtaassa paikassa melkein Jyväskylän keskustassa, kuitenkin M-realin mittakaavassa suuri ja moderni
  

• Imatran tehtaat Eräs maailman suurimmista puunjalostusintegraateista
  

Muut uhanalaiset:

• Pankakosken kartonkitehdas - Stora Enso myi Dermot Smurfitille
  

• Savon Sellu - M-real myi Dermot Smurfitille

• Kotkan paperi- ja sellutehdas - Myynnissä - ostaako Smurfit myös tämän? Tehdas vaatii paljon investointeja.

• Stromsdal Juankoskella - Sijoittajat näyttävät uskovan yritykseen, vaikka moni olisi jo luovuttanut, tulos tappiollinen
  

Muuta:

Tekniikka & Talous:
UPM:llä on isoja hyviä koneita keskellä ylikapasiteetin vaivaamaa Eurooppaa. Markkinoiden keskeltä niitä ei varmasti suljeta. - Näin onkin, mutta useat Keski-Euroopan koneet käyttävät raaka-aineenaan keräyspaperia. Jossakin sekin paperi on valmistettava neitseellisestä kuidusta.

Suomalaisyhtiöt antoivat vessa- ja talouspaperit 1990-luvulla muille ja keskittyivät aikakaus- ja toimistopapereihin. Nyt varsinkin pehmopaperien markkinat kasvavat.

Suomessa on kaksi pehmopapereita valmistavaa yhtiötä ja tehdasta: amerikkalaisomisteinen Georgia-Pacific Nokialla ja Metsä-Tissue Mäntässä. Metsä-Tissue on Helsingin pörssissä listattu suomalainen yhtiö. Pehmopapereiden ongelmana on, että kevyttä ja tilaa vievää tuotetta ei kannata kuljetella kovin kauas tuotantopaikasta. "Kannattavuussäde" on noin 300 km.

Kauppalehti:
...lopetusuhka leijuu vahvimmin niiden tehtaiden yllä, jotka sijaitsevat Itä-Suomessa, jotka tällä hetkellä käyttävät paljon venäläistä puuta ja etenkin koivua, joihin on tehty vähän investointeja ja jotka ovat vanhoja.

1) Vanhan tehtaan määritteleminen on vaikeaa. Sitä ei kerro pelkästään paperikoneen alkuperäinen käynnistymisvuosi. Useimpia koneita on remontoitu huomattavasti niiden elinkaaren aikana. 2) Venäläisen puun käyttäjä voi ryhtyä käyttämään kotimaista puuta ja se on pois joltakin toiselta kotimaisen puun käyttäjältä.

M-realista:

On muistettava, että metsänomistajat ovat M-realin tärkeimpiä omistajia. Tästä johtuen tuotannon supistukset keskittyvät ulkomaille. M-realin koneet ovat keskimäärin Stora Ensoa ja UPM:ää pienempiä ja vanhempia.

Entäs nämä?

Miksi kukaan ei ole maininnut UPM:n Pietarsaaren tehdasta tai M-realin Kyron tehdasta? Pietarsaaressa valmistetaan voima- ja säkkipaperia, joka ei sovi UPM:n strategiaan? Kyron tehtaalla taas on pienet ja vanhat koneet, jotka tosin valmistavat erikoistuotteita, joilla voi olla tulevaisuuttakin. Myös kartonkiteollisuudesta Stromsdalia ja Takoa lukuunottamatta on oltu melko hiljaa. Mitä kuuluu esimerkiksi Heinolalle tai Korkeakosken pienelle kartonkitehtaalle?

Täältä tähän. Odotellaan hallituksen toimia ja Karvisen sekä Pesosen ratkaisuja.

Tehtaat & haasteet

Suomessa on 26 paperitehdasta, joissa on 67 toimivaa paperikonetta sekä 15 kartonkitehdasta joissa pyörii 19 kartonkikonetta eli yhteensä 86 myllyä valmistamassa kuitupohjaista tuotetta (määrä vaihtelee hieman laskutavasta riippuen). Se on melko suuri määrä Suomen kokoiselle maalle sekä väkilukuun että pinta-alaan verrattuna.

Viime vuosien aikana tehtaiden määrä on vähentynyt kahdella, kun Voikkaan ja Summan tehtaat on laitettu kiinni. Niitä edeltävä kokonaisen paperi- tai kartonkitehtaan sulkeminen tapahtui vuonna 1999, kun Kotkan Hovinsaaressa suljettiin vanha ja pieni UPM-Kymmene-konsernin osaksi tullut paperitehdas. Vuonna 1998 oli konkurssiin mennyt Vääräkosken kartonkitehdas Ähtärissä, joka oli kilpaillut vuosisadan alussa valmistetulla kartonkikoneella.
Nyt metsäteollisuus on tullut jälleen uuden haasteen eteen, kun Venäjän puutullit nostavat tuontipuun hintaa. Ainakin Tekniikka & Talous, Taloussanomat ja Kauppalehti ovat tehneet tappolistoja uhanalaisista tehtaista. Tilanne on muuttunut oleellisesti alle kymmenessä vuodessa, eikä jo toteutuneisiin tehtaiden alasajoon ole syyllinen pelkästään Venäjä. Aasian ja Etelä-Amerikan tuotannon nopea kasvu heikentää Euroopassa tuotetun ylijäämäpaperin kysyntää.