Stora Enso ilmoitti vähentävänsä 520 työpaikkaa. Vähennykset eivät kohdistu vielä paperintuotantoon kotimaassa, vaikka näin aiemmin ennustin. Yhtiö selvittää Ranskassa sijaitsevan Corbehemin aikakauslehtipaperitehtaan myyntiä ja sulkee Ruotsista Hylten paperitehtaalta yhden sanomalehtipaperikoneen. Corbehemin tehtaalla on yksi suuri LWC-aikakauslehtipaperikone (PM5 8600 mm, 1500 m/min, 330 000 t/a). Hylten tehtaan suljettava kone on perus sanomalehtipaperikone (8400 mm, 1040 m/min, 180 000 t/a). Kone alkaa olla bulkkikoneeksi jo pienehkö etenkin taantuvilla sanomalehtipaperimarkkinoilla, joilla on jatkuvaa painetta kapasiteetin vähennykseen. Suomesta suljetaan aaltopahvipakkaustehdas Ruovedeltä. Lisäksi Porin, Heinolan ja Inkeroisten tehtaiden toimintaa tehostetaan. On varmaa, että myös kotimaassa nähdään vielä lisää kapasiteetin sulkemisia etenkin paperiliiketoiminnassa.
UPM ilmoitti tutkivansa yritysjärjestelyjä ja kapasiteetin sulkemisia paperiliiketoiminnassaan. Sanomalehti- ja aikakauslehtipaperikoneita kylmeenee melko varmasti. Suomesta suljettavia koneita voisi olla esimerkiksi vanhimmat koneet Rauman tai Jämsänkosken tehtailta. Voisiko lisäksi esim. Docellesin pienehkö tehdas Ranskassa olla myyntilistalla? Entä Yhdysvaltojen toiminnot? Voisiko UPM toimia Stora Enson tavoin: myydä tehtaat ja pysyä itse vähemmistöomistajana tai vetäytyä kokonaan USA:sta?
Viime aikoina on spekuloitu myös UPM:n ja Stora Enson fuusiolla.Voisiko yhtiöt yhdistää esimerkiksi painopaperiliiketoimintansa? Myös muita keskikokoisia ja suurehkoja kumppaniehdokkaita olisi tarjolla. Norske Skog on ollut arvailuissa mukana jo aiemminkin. Todennäköistä on, että järjestelyjen kohteena ovat juuri painopaperiliiketoiminnot, joissa päästäisiin ohjaamaan markkinoita tehokkaammin esimerkiksi kapasiteettiä vähentämällä ja hinnankorotuksin. Painopaperimarkkinoilla pärjää ohuella ja ketterällä organisaatiolla toimiva pieni toimija tai hinnoitteluvoiman omaava suuri yhtiö.
18 kommenttia:
UPM:än puolesta en menis takuuseen, että jämsänkoskella menis linjoja kiinni. Kaksi todella suurta aikakauslehtipaperikonetta ja toinen vuodelta 1992. Lisäksi 2 tarrapaperikonetta, jotka ovat kannattavia niin kuin markkinatkin.
Jos leikkauksia tuleen UPM:ltä kotimaassa niin ne todennäköisesti kohdistuvat painopaperiyksiköihin, jotka valmistavat SC ja LWC lajeja. Turvassa on varmuudella Tervasaaren ja Kymin paperitehtaat.
UPM:n paperi teki 50 miljoonaa tappiota, joten arvelisin, että suurin osa aikakauslehtipaperia valmistavista tehtaista teki tappiota. Hienopaperia ja tarrapapereita valmistavat yksiköt tekevät voittoa, joten eiköhän ne yksiköt ole turvattu vaikka konekanta onkin vanhentunutta.
"Jos leikkauksia tuleen UPM:ltä kotimaassa niin ne todennäköisesti kohdistuvat painopaperiyksiköihin, jotka valmistavat SC ja LWC lajeja. Turvassa on varmuudella Tervasaaren ja Kymin paperitehtaat."
Kyllä näkisin, että samoin myös Kaukas on turvassa, ja Jämsänkosken erikoispaperikoneet sekä suurella todennäköisyydellä SC paperikoneetkin. Kuitenkaan Kaipolan ja Rauman kaikista koneista en sitä vastoin menisi yhtäläisellä varmuudella vannomaan.
Tosin täytyy samalla huomioida, että kyllä myös Saksassa osa UPM:n kalustosta alkaa olla ns. parhaat päivänsä nähneitä.
Osaisiko blogin kirjoittaja tehdä arvion huonoimassa jamassa olevat painopaperia valmistavat koneet?
Jämsänkosken etuna on tarrapaperikoneet ja suuret SC koneet. Kaipolassa etuna keräyspaperi. Kaipolassa kaikkia koneita on uudistettu 2000- luvulla ja koneet on trimmattu kilpailykykyisiksi.
Ulkomailla UPM voisi sulkea esimerkiksi yhden Yhdysvalloissa sijaitsevan tehtaansa ja Saksan Augsburgin tehtaan. Tämä supistaminen veisi ylikapasiteettia pois SC ja LWC markkinoilta, jossa on tällä hetkellä eniten ylikapasiteettia. Syväpainotuotteissa on eniten ylikapasiteettia toisin kuin Off setissa, joka menee paremmin kaupaksi.
Yhdysvalloissa uskon ainakin Madisonin tehtaan säilyvän; siellä on tehty kohtuullisen isoja investointeja viimeisen vuoden sisällä.
Ala on kuitenkin kovin taipuvainen nopeisiin muutoksiin. Toisaalta tuo kone tuottaa ainoastaan sanomalehtipaperia minkä menekki on kovassa alamäessä etenkin Yhdysvalloissa.
Madison tuottaa SC-paperia.
Kaipolassa 2 konetta ovat 80-luvun lopulla rakennettu, joten uskoisin niiden säilyvän. Paperikone 4 on 60 luvulta, mutta siihenkin koneeseen on monta kertaa investoitu.
Suomessa on suljettu vanhaa kalustoa paljon. Onko ne koneet turvassa mitkä on rakennettu 70-luvulta 90-luvulle?
Mitä mieltä blogin kirjoittaja on tästä, että osa aikakauslehtipaperia valmistavista koneista on on-machine koneita ja osa off-machine koneita?
Mikään kone ei ole "turvassa" mikäli ajatellaan asiaa ainoastaan koneiden iän perusteella. Kokonaisuus ratkaisee, eli: tuotteet, markkinat, tehtaan integraattimaisuus, sijainti, tehdasinfra, massanvalmistuksen energiatehokkuus, työvoimakustannukset jne.
Onko merkitystä tekeekö tehdas SC,LWC tai MWC paperia. Mielestäni syväpaino tuotteet eli pääasiassa SC paperi menee huonoimmin tällä hetkellä kaupaksi. Off-set paperi menee paremmin kaupaksi eli lähinnä LWC. Entäs sitten tämä onko parempaa tehdä raskaammin päällystettyä aikakauslehtipaperia eli MWC paperia, jota Sora Enso tekee Veitsiluodon pk1 ja UPM Kaukaan paperitehtaan pk1? Muualla Suomessa ei tätä MWC paperia enää valmisteta. Myllykosken pk4 ja Kymin pk7 taidettiin aikoinaan valmistaa tätä.
Mitäs superkalanteri tuumaat tästä. Maailman markkinoille tulee parin vuoden sisällä 3 miljoonaa tonnia lisää sellua, joten kysynkin vaikuttaako tämä kotimaan sellutehtaisiin ja mihin niistä?
Olisi kiva tietää olisiko Metsäyhtiöillä mielessä muuttaa koneen tuotantosuuntaa. LWC koneen voisi esimerkiksi muuttaa valmistamaan toista paperilajia ja ylikapasiteetia lähtis pois? saisko tähän jonkinlaista analyysiä. Millaisia koneita mahdollisesti pystyis muuntamaan?
Kyllä se Kirkniemen pk3 valmistaa myös MWC:tä
Hyvää loppuvuotta Superkalanterille!
On ollut pitkä tauko uusien juttujen suhteen. Onko jo hanskat tiskissä?
Lähetä kommentti