perjantai 8. marraskuuta 2013

Fröviforsin tehdasmuseo

BillerudKorsnäsin Fröviforsin sellu- ja kartonkitehtaiden (Frövifors bruk) vieressä sijaitsee Fröviforsin tehdasmuseo (Frövifors pappersbrukmuseum). Museo on hieno kokonaisuus ja ainutlaatuinen tilaisuus palata menneiden vuosikymmenten pohjoismaiseen tehdasmiljööseen. Museo käsittää neljä rakennusta; käsipaperiosaston, korjauspajan, paperikonehallit ja entisen paperivaraston.

Paperikoneita museon kokoelmissa on kolme. Fröviforsin tehtaan alkuperäiselle paikalle museoidut PM3 ja PM4 sekä erilliseen halliin sijoitettu Emsforsin ja myöhemmin myös Skoghallin tehtaalla PM6-numerolla palvellut paperikone. Lisäksi museoon kuuluu tehtaaseen kuuluvia jälkikäsittelylaitteita sekä ulkona näytteillä olevia hollantereita, hiomakoneita sekä muita massaosaston laitteita, jotka ovat peräisin tehtaan puretulta massaosastolta. Paperinvalmistus Frövissä alkoi vuonna 1891 (PM1). Koneita rakennettiin vuoteen 1913 mennessä yhteensä neljä.

Vanhan tehtaan paperikoneet 1-4 hiljenivät vuosina 1980-1981, viimeisenä PM1. Frövin tehtaalla on nykyisin sellutehdas sekä kartonkitehdas, jossa on yksi vuonna 1981 käynnistynyt suuri kartonkikone. Koneella valmistetaan pakkauskartonkeja noin 430 000 t/a. Paperikoneet 1-2 rakennuksineen purettiin 1980-luvun puolivälissä, mutta paperikoneet 3 ja 4 jätettiin paikalleen ja museoitiin. Kakkoskoneen hallin tilalle rakennettiin myöhemmin halli Emsforsin/Skoghallin PM6-koneelle.

Paperikone kolme ja neljä ovat molemmat tasoviiralla varustettuja jenkkikoneita, eli koneiden kuivausosa käsittää ainoastaan yhden suuren jenkkisylinterin (yankee-sylinteri). 

Tehdasmuseo

Taustalla sellutehdas. Edessä oikealla tehdasmuseo. Vasemmalla vanha paperivarasto.

Paperikone PM III

Tekniset tiedot:
  • Valmistaja KMW 
  • Valmistusvuosi 1907
  • Leveys on 90" eli 2280 mm
  • Jenkkisylinteri
  • Tuotantokapasiteetti on noin 4000 t/a voimapaperia
  • Neliöpainot: 32-150 g
  • Nopeus 50-60 m/s
Konetta on uusittu melko vähän ja koneessa on esimerkiksi osittain puinen perälaatikko.
PM3 perälaatikko
Märkä pää
Puristinosaa
Vasemmalla kolmoskoneen viira-, puristin- ja kuivausosaa
Kolmoskoneen kuivatusosa
Kolmoskonetta

Paperikone PM IV

Tekniset tiedot:
  • Valmistaja KMW 
  • Valmistusvuosi 1911 (viiraosa uusittu 1964)
  • Leveys on 90" eli 2280 mm
  • Jenkkisylinteri
  • Tuotantokapasiteetti on noin 5000 t/a MG-paperia
  • Neliöpainot: 40-160 g

Perälaatikko


Paperikone PM4
Neloskoneen viiraosa on uusittu vuonna 1964 ja uusinnan toteuttajana on ollut Finnshyttan AB, jonka liiketoiminta myöhemmin päätyi KMW:n, Valmetin ja edelleen Metson omistukseen.

Neloskoneen jenkkisylinteri

PM4 kuivatusosaa
PM4 voimansiirtoa

Koneen uudelleenrullauslaitteen on valmistanut Voith.



Arkkileikkuri

 Arkkileikkuri on Jagenbergin valmistetta vuodelta 1930.
Arkkileikkuri, Jagenberg-Werke, 1930


 

Emsforsin/Skoghallin paperikone PM 6

Koneen on valmistanut alunperin saksalainen Heinrich Voelter vuonna 1872-1873 ja kuivaussylinterit skotlantilainen Miller & Herbert. Kone oli aluksi käytössä Emsforsin tehtaalla (Påskallavik, Småland), mutta myytiin vuonna 1923 Uddeholms-yhtiölle kuuluvalle Skoghalin tehtaalle, jossa kone toimi vuoteen 1984 saakka PM6-nimellä ja sillä valmistettiin hylsykartonkia rejektimassoista. Osana Frövin museota kone on ollut vuodesta 1992 saakka. Koneella on valmistettu useita eri paperilaatuja, kuten kirjoitus- ja säkkipaperia.

Tekniset tiedot:
  • Nopeus 30-35 m/min
  • 10 kuivaussylinteriä
  • Leveys 1500 mm (viiranleveys 1630 mm)  
  • Tuotantokapasiteetti max. 2800 t/a. 
  • Suljettu 1984 (Kone oli käytössä 110 vuotta)
Skoghall PM 6 märästä päästä nähtynä


Kuivatusosaa

 

Massaosaston laitteet

Hiomakone, Karlstads Mekaniska Werkstad (KMW), 1886
Hiomakoneen hiomakivi
Hollanteri, Bentley & Jackson, 1905



1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voi kun nuo Jenkkikoneiden kuvat herättävät nostalgisia tunteita. Noissakin näki vielä silmällä miten kuitu etenee.

Harmi ettei Suomessa ole ymmärretty reilummin säästellä koneita, kun nyt niiden hallit seisovat tyhjinä ja raudoistakaan purkukustannusten jälkeen ei ole paljon katetta jäänyt. Kuitenkin Suomi on isommilla ja pienemmillä puujaloilla kävellyt ja kävelee edelleen, joten nykyisen yhteiskunnan rakennuksen osana olisi vanhat koneet miljöineen ollut osittain mukava säästää nyky / tuleville polville.